Tallinnan näyttely 17.2.2019

Helmikuussa oli taas aika lähteä Tallinnaan näyttelyyn. Jotkut ehkä muistavat, että edellinen reissu ei mennyt ihan nappiin. Tavoitteena olikin päästä tällä kertaa näyttelyyn ilman ylimääräisiä mutkia matkassa.

Mukaan matkaan lähtivät Hertta, joka tarvitsi ulkomaan sertiä seuraavaan titteliinsä sekä sen seuralaiseksi Eevi. Tämä oli Eevin ensimmäinen näyttely, joten jännitystä riitti, vaikka sille ei vielä titteleitä haetakaan.

Lähdimme äitini ja kissojen kanssa lauantai-iltana Helsingistä Viking Linella, tarkoituksena viettää yö laivassa ja aamulla sitten suunnata satamasta näyttelypaikalle. Matka itsessään sujui hyvin, mitä nyt Eevi huusi koko kopassa olo aikansa kuin syötävä. Saimmekin huvittuneita kommentteja kanssamatkustajilta.

Eeviä ei paljon näyttelyhulina stressaa.

Sunnuntaiaamuna jouduimme odottelemaan satamassa yli tunnin, ennen kuin näyttelypaikka aukesi. Tällä kertaa pääsimme kuitenkin eläinlääkärintarkastuksesta puhtain paperein, mitä jännitin itse paljon.

Eevi oli näyttelyhäkissä heti kuin kotonaan. Ohikulkijoille se keikisteli ja yritti puskea muovi-ikkunan läpi. Hertta taas tavalliseen tapaansa meni piiloon pesäänsä.

"Okei miten itämaisia venytetään, jotenkin tälleen ehkä??"

Arvostelut menivät tosi hyvin, molemmat tytön saivat kovasti kehuja. Erityisesti Eevi sai kehuja sen kauniin vihreistä silmistä, jollaisia ei usein pennuilla näe. Hertallakin kehuttiin ihon kuntoa, tuomari sanoikin, että pesen sitä varmasti useita kertoja kuussa, johon jouduin toteamaan, että itse asiassa en (viimeksi noin puoli vuotta aiemmin).

Hertan tulos oli EX1 CACIB. Hertan tuomari oli minulle ennestään tuttu Olga Komissarova, joskin Herttaa hän ei ollut aiemmin arvostellut. Eevin tulos oli EX1 ja tuomarina Dorte Kaae.

"Kerro kerro kuvastin, ken on tässä laivassa kaunehin?"

Paluumatkalle meillä ei ollut varattuna hyttiä, mutta olimme äitini kanssa molemmat ihan poikki, joten kyselimme vapaat hyttiä laivasta ja sellainen myös löytyi. Ja onneksi löytyikin, itse ainakin nukahdin saman tien, kun suljin silmäni hytin sohvalla.

Reissu siis onnistui oikein hyvin, mutta nyt taas ei ihan hetkeen tee mieli lähteä ulkomaille näyttelyihin.

mites tässä näin kävi

Aika kuluu kuin siivillä ja yhtäkkiä sitä huomaa, että edellisestä blogikirjoituksesta on kulunutkin jo lähes puoli vuotta. Kevät oli itselleni vaikeaa aikaa. Paljon asioita tapahtui, niin hyviä kuin huonojakin, eikä aikaa blogin kirjoittamiseen juuri jäänyt.

Tuossa välissä on vietetty Sulevin ja Hertan syntymäpäiviä, sydänultrattu Torsti, käyty näyttelyssä, tutustuttu uuteen perheenjäseneen ja itse olen vastaanottanut uuden koulupaikan. Hieman yli kuukauden päästä meillä on edessä muutto, kun muutetaan lauman kanssa isompaan asuntoon. Näistä asioista kirjoittelen varmaan vielä myöhemmin lisää.

Jottei tämä postaus jäisi ihan pelkäksi lyhyeksi päivitykseksi, tässä hieman kuvia viime helmikuun Ery-Sydin näyttelystä, joiden muokkaamiseen syystä tai toisesta meni näin kauan. Parin viikon päästä onkin jo kyseisen yhdistyksen toinen näyttely, johon Hertan kanssa olemme osallistumassa.

Kuvista huomaa kenties tiettyä rotuteemaa ;)

URK 11.-12.11.2017 ja messut

"Kiireiden" takia tämänkin kirjoittamisessa vierähti tovi.

Pari viikkoa sitten olimme Lemmikkimessuilla käymässä ja osallistuimme samalla URK:in järjestämään kansainväliseen kissanäyttelyyn. Lauantaina mukana olivat Hertta sekä Torsti ja sunnuntaina vain Torsti.

Herttaa jännitti hirveästi koko näyttelytilanne, eikä ihme! Suuri halli täynnä kirkuvia lapsia, kaikuvia kuulutuksia ja muuta melua! Kyseessä oli kuitenkin Hertan ensimmäinen näyttely. Hertta viettikin suurimman osan päivästä piilossa pesässään peiton alla.

Pahin näyttelypainajaiseni (lähes) toteutui ja kissojen arvostelut melkein menivät päällekkäin. Hertan tuomarointi ehti kuitenkin alkaa ensin. Hertan tuomarina oli Juan José Martinez Vizcain. Hertta ujosteli pöydällä oloa hieman, mutta antoi kuitenkin esittää itsensä. Tuomari rakasti Herttaa ja antoi sille pusuja. Hän piti myös Hertan ulkomuodosta paljon, ainoa mistä erityisemmin saimme noottia oli liian loiva stoppi nenässä. Tuomari kuitenkin totesi: "tiedäthän meidät tuomarit, haluamme kaikkea aina lisää!" Hertta sai heti ensinäyttelyssään sydämen arvosteluunsa ♥

Torstin vuoro läheni uhkaavasti ja samaan aikaan alettiin pyytämään Hertan tuomarin parhaita kehään. En uskaltanut ottaa riskiä, että se olisi Torstin arvostelun kanssa päällekkäin ja kasvattaja esittikin Hertan valinnoissa. Itse paniikissa yritin seurata sekä Hertan arvostelua ja Torstin vuoroa. Vaikutti siltä, että Hertan tuomarilla oli vaikeuksia päättää Hertan ja venäjänsinisen kissan välillä, että kumpi olisi parempi, mutta lopulta venäjänsininen vei voiton (paneeli olisikin ollut liikaa meidän ujopyllylle). Hertan tulos siis EX1. 

Lopulta tuli Torstin arvosteluvuoro. Torstin tuomarina oli Satu Hämäläinen. Hän piti Torstista ja kehui erityisesti sen isoa massua. Saimme kuitenkin huomautuksen likaisesta nenästä ja silmistä (hups!). Torsti ei saanut kutsua tuomarin parhaaseen, mutta se ei haitannut, taso oli tosi kova. Torstin tulos oli EX1 CAGPIB (grand int. premier-sertifikaatti).

Hertan arvostelu lauantailta vasemmalla, Torstin oikealla

Sunnuntaina Torsti oli vähän pahalla päällä.

Torsti ei ikinä pura pahaa mieltään onneksi ihmisiin, mutta antaa sen kyllä kuulua. Moni pysähtyi hätääntyneenä kysymään, että mikä kissalla on hätänä, kun puhdistin sen varpaita liasta.

Sunnuntaina Torstin tuomari oli Steven Jones. Tuomarointi oli todella hämmentävä, tuomari nosti Torstin pöydälle seisomaan ja sitten sanaakaan pukahtamatta kirjoitti arvostelusetelin. Sen jälkeen hän alkoi kirjoitella muita papereita ja ihmettelin jo, että kuuluisiko meidän poistua, kunnes yhtäkkiä hän alkoi kertoa Torstista minulle. Hän piti Torstista, ainoa mitä olisi toivonut lisää olisi leveyttä poskiin ja ilmeisesti korvat olivat hänestä liian korkealle asettuneet. Saimme kutsun tuomarin parhaaseen, mutta siellä jäimme kolmansiksi ja tulos oli jälleen EX1 CAGPIB.

Torstin arvostelu sunnuntailta

Kiertelin myös molempina päivinä vähän sekä Lemmikkimessujen että ELMA-messujen puolella. Maatilojen eläimet ovat salainen heikkouteni, mutta olin pettynyt, kun lemppareitani, eli vuohia ei ollut paikalla lainkaan!

Ikävä puoli näissä messunäyttelyissä on se, ettei ihmisillä ole minkäänlaista kunnioitusta toisten eläimiä kohtaan. Näyttelyssä oli jokaisella häkkirivillä laput, joissa kiellettiin kissoihin koskeminen ja silti näitä lääppijöitä riitti. Erityisen inhaksi koen sen, että kun annan yhdelle ihmiselle luvan silittää kissaani, yhtäkkiä jokaisesta ilmansuunnasta törröttää kymmenen kättä hipelöimässä kissaa ilman lupaa.

Me oltiin tosin vähän huonosti siinä heti ensimmäisenä, kun tultiin Lemmikkimessujen puolelta näyttelyn puolelle. Meidän häkin ohi varmaan kulkikin suurempi määrä ihmisiä, kuin esimerkiksi aivan hallin toisessa päässä olevien häkkien luona.

Näyttelystä ostettu uusi peti, jota käytettiin tasan sen pari kertaa. Nyt se lojuu unohdettuna.

Rankka näyttelyviikonloppu vaatii rankat unet kaikilta osapuolilta.

RUROK 27.8.2017

Viime viikot ovatkin menneet näyttelypainotteiseen kirjoitteluun. Seuraava näyttely meillä on marraskuussa, joten näitä ei nyt hetkeen taas tulekaan.

Sunnuntaina matkattiin kissojen kanssa Tammistoon ShowHau Centeriin, jossa RUROK järjesti kansainväliset kissanäyttelyt. Saavuimme hyvissä ajoin aamulla, että saisimme varmasti paikan kaksoishäkille, mutta lauantaina paikalla olleet sfinx-ihmiset olivatkin ystävällisesti meille varanneet paikan.

Torsti ottaa odottelun rennosti.

ShowHau Center oli näyttelypaikkana todella ahdas ja kun sinne lisätään valtava ihmismassa, myös lämpötila siellä nousi nopeasti. Toivottavasti en haissut ihan kohtuuttomasti hieltä.

Sulevin arvosteluvuoro tuli ensin. Sulevin tuomarina oli Marina Vinkel. Tavalliseen tapaansa Sulevi oli pöydällä ärtynyt ja läpsäisikin tuomaria varoitukseksi. Onneksi se kuitenkin arvostelun edetessä rauhottui hieman. Edellisen viikonlopun arvostelun jälkeen olin valmistautunut murskatappioon, mutta tuomari kehuikin Sulevia maasta taivaasaan. Tuomarin sanoin: "He's in harmony but not happy". Saimme myös kutsun tuomarin parhaaseen. Tuomarin parhaassa meitä vastassa oli neljä muuta kissaa. Yksi toisensa jälkeen kissoja lähetettiin kehästä pois ja yhtäkkiä jäljellä oli enää Sulevi ja toinen kissa. Tuomari jälleen kehui Sulevia, mutta valitsi parhaakseen sinisen abessinialaisen, joka oli meille jo entuudestaan tuttu kilpakumppani. Torsti nimittäin hävisi sille tammikuussa tuomarin parhaan valinnassa. Sulevin tulos oli EX1 CAGPIB (grand int. premier-serti).

Torstin vuoroa sen sijaan saimme odotella vielä pitkään. Pojat olivatkin umpiunessa, kun Torstin vuoro viimein tuli. Torstin tuomarina oli Anne Veland. Tämä tuomari halaili kaikkia kissoja, jotka vain siihen suostuivat, eikä Torsti ollut poikkeus. Jo heti ensivilkaisulta tuomari sanoi, että totta kai tämä kissa saa sertin ja kirjoitti sen arvosteluseteliin ensi töikseen. Hän piti kovasti Torstista, hieman noottia tuli karvaisuudesta, mutta sekään ei ollut liian suuri virhe. Torsti sai myös kutsun tuomarin parhaaseen, mutta tälläkin tuomarilla voiton vei abessinialainen. Torstin tulos oli sama kuin Sulevin eli EX1 CAGPIB.

Vasemmalla Sulevin arvostelu, oikealla Torstin. Sulevi sai jopa sydämiä arvosteluunsa!

Näyttelypäivä siis meni oikein hyvin ja kuten luvattua, tämä oli luultavasti Sulevin viimeinen näyttely.

Tallinna 20.8.2017

Sunnuntaiaamu alkoi melko väsyneissä tunnelmissa. Kissat olivat innostuneet juoksemaan kilpaa hotellihuoneessa keskellä yötä, eikä nukkumisesta oikein meinannut tulla mitään. Kahdeksan aikaan aamulla pakkasimme kissat mukaan ja lähdimme taksilla näyttelypaikalle.

Moni näytteilleasettaja oli ollut paikalla vain lauantaina ja sunnuntaina halli ammottikin tyhjyyttään. Siirsimme kangashäkin muiden sfinxien häkkien läheisyyteen ja tällä kertaa pojat saivatkin nauttia paljon suuremmasta tilasta (vaikka se aika taisi silti mennä vain nukkuessa).

Kuten lauantaina, myös sunnuntaina pojat olivat eri tuomareilla ja myös tällä kertaa arvostelujärjestys oli erilainen. Tällä kertaa Sulevin vuoro tuli melkein heti aamusta. Sulevilla oli tuomarina Ad de Bruijn. Sulevi oli arvostelussa yllättävän hyväntuulinen, ilmeisesti siksi, etten joutunut herättämään sitä päiväunilta. Sulevin tuloksena oli EX1 CAPIB (int. premier-sertifikaatti) ja IP eli tällä kertaa oli Sulevin vuoro valmistua International Premieriksi. Kutsua tuomarin parhaaseen emme saaneet, mitä osasin odottaa.

Torstin tuomarina oli Elena Noskova, joka on tuomaroinut Torstin pentuna aiemmin. Hän vaikutti pitävän Torstista kovin, vaikka löysikin hieman huomautettavaa pään muodossa. Tuloksena saimme EX1 CAGPIB (grand int. premier-sertifikaatti). Arvostelun lopuksi tuomari vain kiitti meitä ja hämmentyneenä jäin ihmettelemään saimmeko kutsua tuomarin parhaaseen vai emme. Oli meidät kuitenkin sinne kutsuttu, mutta voitto meni somalikissalle.

Sulevi arvostelussa.

Näyttely päättyi sunnuntaina jo kolmen aikaan. Vaikka tein laivavarauksen jo vapun tienoilla, ei silloin ollut enää yhtäkään lemmikkihyttiä vapaana iltapäivän laivaan. Kissojen kanssa ei oikein voi myöskään notkua kaupungilla tai edes ulkona satamassa, kun tuuli puhalsi niin kovasti. Jouduimme siis odottelemaan satamarakennuksessa yli kolme tuntia laivaamme.

"Mutta kun tuolla olisi niin paljon tutkittavaa!"

Torsti makoili kopassaan koko tämän tyynesti, mutta Suleville odottelu oli vaikeaa. Olin kuitenkin varustaunut valjailla ja Sulevi saikin istuskella sylissä suuren osan ajasta. Jälleen kerran pojat aiheuttivat paljon ihastusta muissa matkustajissa.

Kotimatkalla!

Kotiin pääsimme vasta yhdentoista aikoihin illalla. Kyllä sinä yönä nukuttiinkin erittäin sikeästi.

Erityiset kiitokset äidilleni matkaseurasta, kantoavusta ja kaikesta muustakin. En olisi selvinnyt ilman apuasi ♥ Ja lisäksi kiitos isälleni kyydityksistä!

Vasemmalla Sulevin arvostelu, oikealla Torstin.

Sunnuntaina meillä onkin vuorossa Rurokin näyttely Vantaalla Showhau Centerissä. En olisi halunnut aivan näin tiheitä näyttelykertoja kissoille, mutta se näyttely järjestetään niin lähellä, etten vain voinut jättää sitä välistä. Tämä tulee luultavasti olemaan Sulevin viimeinen näyttely, enkä odota sieltä sille kovin suurta menestystä. Jos se saa edes sertin, olen todella tyytyväinen, mutta tiedostan, että sekin voi olla jo kiven takana. Peukut pystyyn!

ei menny niinku Strömsössä - Tallinna 19.8.2017

Lauantaiaamu alkoi meillä tavallista aikaisemmin. Kissat luulivat, että olen lähdössä töihin ja yllätys olikin melkoinen, kun kaivoin kantokopat esiin. Sulevi parkkeerasi itsensä ulko-ovelle valmiina lähtöön ja Torsti hipsi sängyn alle piiloon vähin äänin. Kissat saatiin kuitenkin pakattua häkkeihinsä ja matka kohti Länsisatamaa alkoi.

Länsisatamassa nousimme Tallinkin laivaan, jonka oli tarkoitus lähteä Suomesta 7.30. Olin varannut meille lemmikkihytin, sillä olin kävellen liikkeellä, enkä halunnut jättää kissoja laivan tarjoamiin häkkeihin. Lisäksi hytti mahdollisti niiden jaloittelevan matkan aikana ja myös hiekkalaatikolla käymisen.

Laiva lähtee!

Matka sujui erittäin hyvin. Poikia ei hetkauttanut mikään, vaan ne riehuivat lähes koko kaksituntisen matkan ajan. Kun saavuimme Tallinnan satamaan, pojat tutkailivat ympäristöä kiinnostuneina kantokopistaan. Tämä aiheutti myös kanssamatkustajissa paljon ihastusta. Useat ihmiset tulivat katselemaan niitä, jotkut jopa useampaan kertaan.

Olin varannut etukäteen taksin odottamaan meitä terminaalille. Sitä ei kuitenkaan näkynyt, kun saavuimme, joten nappasimme jonossa ensimmäisenä olleen taksin. Taksilla matka näyttelypaikalle sujui oikein sutjakasti ja olimmekin jonossa eläinlääkärintarkastukseen jo kymmenen aikaan. Kun tuli meidän vuoro, eläinlääkärit tutkivat kissat ja totesivat, että ei näitä voi päästää näyttelyalueelle. He yrittivät selittää, että kissoilla on korvissa vaikkua ja ne ovat selkeästi sairaita, mutta en ymmärtänyt mistä taudista he puhuivat. Sfinxeillä muodostuu luonnollisesti tummaa vaikkua korvaan, enkä ollut puhdistanut niitä riittävän hyvin, koska tiesin, että ne ehtivät likaantua ennen arvostelua kuitenkin. Eläinlääkärit eivät kuitenkaan uskoneet sitä.

Tässä vaiheessa aloin olla jo lievän paniikin vallassa. Olin jo varma, että koko viikonlopun näyttelyt menisi nyt meillä ohi suun. Eläinlääkärit sanoivat, että  he voisivat soittaa heidän lääkäriasemalleen, jossa korvat voitaisiin testata. Jos tulos siellä olisi terveet korvat, niin meidät päästettäisiin sisään. Lääkäri sijaitsi parin kilometrin päässä, eli taksia taas kehiin.

Pääsimme melko nopeasti tutkimushuoneeseen, jossa eläinlääkäri kurkkasi korviin ja totesi heti, että kyllä nämä näyttää ihan normaalilta. Testit oli kuitenkin pakko tehdä, että meidät päästettäisiin näyttelyyn. Kuten arvattua, korvista ei löytynyt kuin hieman bakteerikasvustoa, joka ei estänyt näyttelyssä käymistä. Tuloksen tullessa kello oli kuitenkin jo yli yksitoista ja näyttelyyn ilmoittautuminen oli juuri päättynyt. Ajattelin, että pääsisimme vasta sunnuntaina sisään, mutta eläinlääkäri oli ystävällinen ja oli soittanut näyttelyssä partioiville lääkäreille ja ilmoittanut, että meidät voi päästää sisään.

Kipin kapin siis taas taksilla näyttelypaikalle. Olimme siellä 20 minuuttia yli ilmoittautumisen ja jouduin toden teolla vakuutella sihteeristölle, että kyllähän me oltiin täällä ajoissa, mutta kun sitä ja tätä tapahtui. Lopulta meidät hyväksyttiin näyttelyyn ja sain huokaista helpotuksesta.

Pojat näyttelyhäkissä.

Kun kymmenen aikaan olin nopeasti kiertänyt näyttelypaikan, siellä oli ollut reippaasti tyhjiä häkkejä, mutta kun viimeisinä saavuimme, ne oli kaikki melkein viety. Mukanani minulla oli meidän tuplahäkki, eikä enää missään ollut kahta vierekkäistä häkkiä vapaana. Pojat joutuivat siis jakamaan pikkuruisen häkin kaksistaan.

Olin saanut eläinlääkäriltä mukaan korva"tippoja" bakteereiden takia ja päätin viisaana laittaa niitä jo näyttelypaikalla kissojen korviin. Aine oli kuitenkin öljyistä ja paksua ja sitä tuli pumpusta todella paljon. Kun kissat toimenpiteen jälkeen ravistelivat päitään, neste lenteli ympäriinsä ja tahrasi housuni läikykkäiksi. Myös kissat tahmaantuivat prosessissa ja jouduin käyttämään enemmän aikaa niiden puhdistamiseen ennen arvostelua.

Arvostelun odottelu sujui kuitenkin loppupeleissä hyvin, ja vaikka pojat olivat eri tuomareilla, niin toinen tuomari aloittikin eri järjestyksessä, eli missään vaiheessa ei tarvinnut jännittää osuuko arvostelut päällekkäin. Torstin vuoro oli ensin ja tuomarina sillä oli Ad de Bruijn. Arvostelu meni Torstin osalta hyvin, tosin päivän jännityksen takia Torsti oli arvostelussa jo aivan puhki ja roikotti korviaan todella alhaalla. Edes lelun heiluttelu ei nostanut niitä ylös ja tuomari oli sitä mieltä, että ne on liian alas sijoittuneet. Saimme kutsun tuomarin parhaaseen, mutta siellä emme menestyneet ja voitto meni kissalle, jota etukäteen jo arvasin voittajaksi. Torstin tuloksena oli siis EX1 CAPIB (int. premier-sertifikaatti) IP eli Torsti valmistui International Premieriksi!

Sulevilla puolestaan oli Eric Reijers. Hän ei löytänyt Sulevista oikein mitään hyvää sanottavaa, vaan kaikki oli ihan väärin. Väärät korvat, väärät silmät, väärä turkki. Kuulemma se näytti enemmän don sfinxiltä, kuin perinteiseltä sfinxiltä. Heitin hyvästit sertistä mielessäni, mutta tuomari totesi kuitenkin, että "saat olla kiitollinen, että edes annan sertin!" Kutsua tuomarin parhaaseen ei täten siis tullut, mutta sen olin osannut arvata jo ennen arvostelua. Sulevin tulos siten EX1 CAPIB.

Vasemmalla Sulevin arvostelu, oikealla Torstin.

Näyttelyn jälkeen saavuimme väsyneinä hotellille. Lisäksi Torsti aiheutti huolta, sillä se ei tykkää käydä hiekkalaatikolla vieraissa paikoissa ja se oli ollut käymättä jo 12 tuntia. Epätoivoisena nostelin sitä uudestaan ja uudestaan laatikolle ja yritin keksiä mitä ihmeellisimpiä keinoja saada sitä tekemään tarpeet laatikkoon, mutta mikään ei kelvannut. Vasta iltamyöhällä se lopulta uskaltautui laatikolle ja yksi huoli oli taas nostettu hartioiltani.

Torsti katselee hotellin ikkunasta.

Hieman pitempi päivitys tällä kertaa. Jos jotain tästä päivästä opin niin 1) putsaa kissan korvat kiiltävän puhtaiksi ennen eläinlääkärin tarkastusta ja 2) älä kokeile kissoihin uusia lääkkeitä näyttelypaikalla.

SUROK 23.7.2017

Viime sunnuntaina pakkasin aamulla aikaisin Sulevin koppaan ja lähdimme SUROK:in näyttelyyn Hämeenlinnaan.

"Joko mennään kotiin?"

Näyttelyyn saavuttua Sulevi rauhoittui melko nopeasti häkissään ja olikin koko aamun arvostelua odotellessa melko tyytyväisen oloinen. Kun meidän vuoro tuli esiintyä, Sulevia alkoikin ärsyttää erittäin paljon ja pöydälle päästessä se olikin jo pelkkää kirosanaa. Sulevi sihisi ja suhisi ja lisäksi läpsi useasti tassullaan (onneksi vain minua ja ilman kynsiä). Onneksi Sulevi kuitenkin hieman rauhoittui, kun se sai tuomarilta pienen huiskalelun ja loppuarvostelu sujuikin ihan hyvissä tunnelmissa.

"Jaahas, no kai tässä odotellessa voi rentoutuakin hetken..."

Tuomarina Sulevilla oli jälleen Pia Nyman, aivan kuten kesäkuussa Vermossa. Tällä kertaa meillä ei kuitenkaan ollut kilpailua ja saimmekin toivomani sertin. Tuomarin parhaisiin meitä ei kuitenkaan kutsuttu Sulevin pään ja karvaisuuden takia. Olin sitä osannut jo etukäteen odottaakin, joten tuloksena Suleville tuli EX1 CAPIB (international premier-sertifikaatti).

Sulevin arvosteluseteli.

Torsti vietti llähes koko päivän yksin kotona (äitini kävi sitä päivällä moikkaamassa) ja olin koko päivän siitä kauhean huolissani, mutta ilmeisesti huoleni oli turha. Torsti vaikutti pärjänneen oikein hyvin yksinään.

Seuraava näyttely meillä onkin Tallinnan näyttely kolmen viikon päästä! Jännittävää!

ERY-SYD 11.6.2017

Tänään oli Ery-Sydin Vermon näyttelyn toinen päivä.

Heräsin aamulla vasta myöhään, sillä paikan päällä ei tarvinnut olla kuin vasta oman arvostelun arvioituun aikaan, joka meillä oli 11.25. Kymmenen aikaan kännykkää selaillessani kuitenkin huomasin, että Facebookissa oli varoitettu pitkästä jonosta Vermon parkkipaikalle, koska siellä oli tänään myös kirpputori. En halunnut joutua etsimään paikkaa autolle jostain kaukaa, joten pakkasin kissat autoon ja lähdin matkaan. Perillä Vermossa odottikin jo aivan täyteen ahdettu parkkipaikka, mutta onneksi näyttelyyn osallistuville oli varattu oma alue.

Jouduimmekin sitten odottamaan omaa vuoroa melko pitkään, sillä sen lisäksi, että olimme yli tunnin etuajassa, tuomari oli lähes puoli tuntia myöhässä arvosteluissaan. Tänään meillä oli tuomarina sekä Sulevilla että Torstilla suomalainen Carin Sahlberg. Molemmat pärjäsivät arvostelussa hyvin, mutta tuomari ei lainkaan kertonut, kutsuttaisiinko meidät tuomarin parhaaseen vai ei, joten jouduin jäämään kärkkymään tuomarin pöydän lähelle tuloksia. Onneksi sfinxit olivat viimeisinä, joten kauaa ei tarvinnut jännittää. Molemmat pojat oli kutsuttu tuomarin parhaaseen ja niiden lisäksi yksi cornish rex. Ehdin jo ajatella, että sillehän se nominointi menee, mutta tuomari lähettikin sen pois ja sanoi, että valinta tehdään Sulevin ja Torstin välillä! Lopulta Torsti vei voiton ja tuloksena oli siis EX1 CAPIB NOM (international premier-sertifikaatti ja tuomarin paras)! Sulevi oli EX1 CAP (premier-sertifikaatti) ja valmistui premieriksi!

Torsti paneelissa.

Olin jo aikaisemmin mielessäni hieman naureskellut, että Torstihan nominoitiin sen ensimmäisessä näyttelyssä viime lokakuussa juurikin Vermossa sunnuntaina, niin pitäisihan sitä nyt perinteitä noudattaa! Ja kas kummaa, niinhän se mokoma sen sieltä päräyttikin. Paneelissa meitä vastassa oli abessinialainenn ja toinen sfinx, ja ehdin jo miettiä, että taasko me hävitään abessinialaiselle, aivan kuten viimeksi. Voitto meni lopulta kuitenkin toiselle sfinxille, eikä meille tullut yhtään ääntä, mutta osasin arvata sen jo etukäteen. Olin jo ihan onnessani siitä, että Torsti ylipäätään oli tuomarin paras!

Vasemmalla Sulevin arvosteluseteli ja oikealla Torstin. Näistähän sai jopa selvää!

En kyllä voisi olla ylpeämpi näistä pojista! Ensi kuussa Sulevilla on vielä Hämeenlinnassa näyttely ja sitten lähdetäänkin ulkomailta hakemaan tarvittavia sertejä!

ERY-SYD 10.6.2017

Pitkä blogihiljaisuus taas takana, työt ja opiskelut ovat stressanneet sen verran, että blogi on taas jäänyt hieman taka-alalle.

Tänään oli ensimmäinen päivä Ery-Sydin järjestämästä drive-in näyttelystä Helsingissä Vermossa. Eläinlääkärintarkastus oli merkitty päättymään jo yhdeltätoista, vaikka meidän kehät olivatkin vasta puolenpäivän jälkeen, joten hankkimalleni näyttelyhäkille tuli sittenkin käyttöä.

Olin aivan ällistynyt, kun Sulevi käyttäytyi häkissä kuin mallikansalainen, eikä edes piitannut naapurin sähinöistä ja murinoista. Ehkä se oli tämä oma kangashäkki, joka toi turvaa tai ehkä Torstin seura. Vai onko se ehkä vain kasvanut "aikuiseksi"?

Jo häkin pystytettyäni tutkailin luetteloa etukäteen ja hieman petyin huomatessani, että Sulevilla on sertikilpailu, eli sen kanssa samassa luokassa oli myös toinen samaan väriin kuuluva sfinx kisaamassa. Monilla muilla roduilla tämä on ihan normaalia, mutta sfinxejä on harvoin kovinkaan montaa samaan aikaan näyttelyssä ja yleensä Sulevin väriryhmästä ei ole ketään. Heitin mielessäni hyvästit sertille.

Torstin vuoro oli ensin. Torstilla tuomarina oli ranskalainen Yan Roca Folch. Hän piti kovasti Torstista ja kehui luonnetta kovasti. Tuomari ei selkeästi ilmaissut saimmeko kutsua tuomarin parhaan valintaan, joten epätoivoisena yritin kuunnella, että huudellaanko meidän numeroa kehään vai ei. Kyllähän se meidän numero sieltä löytyi. Kehässä oli Torstin lisäksi neljä muuta kissaa, ja voiton veikin itämainen lyhytkarva. Torstin tuloksena oli EX1 CAPIB (international premier-sertifikaatti).

Torstin tuomarin parasta odotellessa oli Sulevin vuoro. Tuomarina sillä oli suomalainen Pia Nyman. Olin henkisesti varautunut kaikenlaisiin ärinöihin ja murinoihin pöydälle joutuessa, mutta ei mitään! Sulevi esitti itsensä todella upeasti, teki tuttavuutta tuomariin ja tutkaili ympäristöä rauhallisesti. Tuomari myös kehui monia Sulevin ominaisuuksia ja ehdin jo hieman innostua, että saataisiinko me sittenkin se viimeinen serti kastraattiluokasta, mutta lopulta voitto meni kuitenkin toiselle sfinxille. Sulevin tulos oli siis EX2. Olin kuitenkin niin tyytyväinen Sulevin käytökseen, ettei häviö tuntunut pahalta.

Vasemmalla Sulevin arvostelu, oikealla Torstin. Kukapa näitä hieroglyfejä osaisi tulkita...?

Huomenna on sitten seuraavan näyttelyn vuoro. Sulevillakaan ei ole huomenna kilpailua sertistä, joten toivotaan, että tällä kertaa me se saadaan ja että poika valmistuisi premieriksi.

Kaverini oli myös seuranani (kuormajuhtanani) ja räpsi kissoista kuvia arvostelussa. Teen niistä mahdollisesti oman postauksen joskus myöhemmin.

näyttelyhäkki

Jo ensimmäisestä näyttelystä asti olen haaveillut omasta kankaisesta näyttelyhäkistä. Suurimmaksi osaksi siksi, ettei luvattomat sormet eksyisi koskettelemaan kissoja, silloin kun en ole paikalla vahtimassa. Oma häkki lisää hygienisyyttä myös muilla tavoilla ja lisäksi se mahdollisesti luo kissalle lisää turvaa, kun hajut on tuttuja ja kaikki sivut ovat "suljettuja".

Aito sturdia katselin pitkään, mutta ne ovat kuitenkin opiskelijabudjetilla melko kallis hankinta (vaikkei nämä "feikitkään" mitään halpoja ole). Halusin ehdottomasti myös euronäyttelyyn sopivan häkin (muovi-ikkunat takana), ja niitä saa on vain näissä tuplahäkeissä. Nyt kun käyn kahden kissan kanssa näyttelyssä, ei sijoitus tällaiseen tuplaan tuntunut niin pahalta (toisen puolen saa kyllä myös kasaan). Aluksi mietin näyttelyissä näkemääni VipStoren häkkiä, mutta en varsinaisesti innostunut punaisesta väristä.

Yksi päivä googlettelin näyttelyhäkkejä ja törmäsin Pet Nap-nimiseen kauppaan, josta en ollut ikinä ennen kuullutkaan. Sieltä löytyi juuri oikeanlainen häkki ja vieläpä mustana! Mielessäni pyörittelin, että uskaltaako mustaa ottaa, onhan se kuitenkin niin tumma, että näkyykö sieltä kissat ollenkaan.

Päätin kuitenkin tilata mustan häkin, siihen on kuitenkin helpointa yhdistellä mielen mukaan eri värejä. Sunnuntaina tein tilauksen ja tänään tiistaina se jo oli saapunut postiin.

En ole aitoja sturdeja koskaan hipelöinyt, joten en osaa verrata tämän tasoa niihin. Luultavasti tämä kuitenkin on laadultaan samanlainen kuin muutkin halpis-sturdit. Ihan tukevalta tämä tuntui, mutta riippukeinu ei varmasti kestä ison kissan painoa.

"Aika kiva leikkimökki."

Riitti, että häkin sai avattua ja jo siellä oli kaksi nakua tutkimassa tätä uutta hökötystä.

"Kukkuu!"

Luultavasti kuskaan tämän häkin mukanani Ery-Sydin näyttelyyn kesäkuussa nähdäkseni miten se kissoilla toimii. Oikeasti en varsinaisesti tarvitsisi sinne häkkiä, sillä kyseessä on drive-in näyttely, ja sfinxit arvostellaan lähes poikkeuksetta aina viimeisenä, joten vaikka kutsu tuomarin parhaaseen tulisi, se olisi heti meidän arvostelun jälkeen, eikä odottelua luultavasti tulisi.

"Ai taas jotain näyttelyjuttuja, pidä kuule hyvänäs vaan!"

RUROK 23.4.2017

Nyt on sitten toinenkin RuRokin näyttelypäivä ohi. Aamulla ennen näyttelyyn lähtöä ihmettelin, että mihin ihmeeseen Sulevi on nyt ehtinyt kadota, kun lähteä pitäisi kunnes hoksasin, että siellähän se jo odotteli kantokopassaan.

Tällä kertaa Sulevi rauhoittui häkissään jo huomattavan nopeasti. Vieraat kissat edelleen hieman jännitti Sulevia ja urinaa ja sähähdyksiä vielä kuului, mutta omasta mielestäni kuitenkin eilistä vähemmän. Sulevi on yleensä todella sopeutuvainen ja tutustuu mielellään jopa koiriin, joten luulen että oma jännitykseni tarttui vähän siihen, mikä aiheutti tätä käytöstä.

"Puhupa vähän minustakin, kun olin kuitenkin taas niin kilttinä!"

Koko päivän sain jännittää, kun Sulevi ja Torsti olivat taas eri tuomareilla ja niiden arvostelut näyttivät uhkaavasti olevan päällekkäin. Tahti kuitenkin muuttui vain muutamaa kissaa ennen omiani, onneksi.

Tänään Sulevilla oli eilen Torstia arvostellut Hanne Sofie Sneum. Sulevia ei yhtään innostanut olla arvioitavana ja antoi sen myös kuulua. Tuomari kyllä piti monesta asiasta Sulevissa, mutta se oli kuulemma aika "teinin" näköinen, vaikka onkin iältään jo lähes kolme. Yllätyksekseni saimme kuitenkin kutsun tuomarin parhaaseen. Siellä meitä ei kuitenkaan onnistanut vaan voitto meni upealle cornish rexille (taisi olla sama kissa kuin eilen?). Tuloksena Sulevilla siis EX1 CAP (premier-sertifikaatti).

Torstilla sen sijaan oli Olga Komissarova. Tykkäsi kovasti Torstista ja tälle tuomarille Torsti ei ollut yhtään liian pyöreä. Noottia tuli kuitenkin karvaisesta selästä ja vähän pienestä päästä (nuoren iän takia). Saimme myös kutsun tuomarin parhaaseen, jossa tuomari totesi, että jos Torsti olisi hänen ainoa kisaajansa kastraattiuroksissa, se olisi ehdottomasti nominoitu, mutta kilpakumppanit olivat tällä kertaa liian kovatasoisia. Tuloksena Torstilla EX1 CAP PR! Eli Torsti sai viimeisen premier-sertifikaatinsa ja valmistui Premieriksi! Seuraavaksi siirrytään siis korkeampaan luokkaan kisaamaan.

Sulevin arvostelu vasemmalla ja Torstin oikealla.

En voisi olla ylpeämpi näistä pojista. Seuraavana meillä on Ery-Sydin näyttely Vermossa Helsingissä.

RUROK 22.4.2017

Ensimmäinen päivä RuRokin näyttelyä takana. Saavuimme suunniteltua aikaisemmin Messukeskukselle, mutta jono eläinlääkärin tarkastukseen oli jo silloin aivan huiman pitkä. Odottelimme omaa vuoroamme reippaasti yli puoli tuntia.

Sulevi: "Poispoispoispoispois!" Torsti: "Jaahas täällä taas."

Lopulta saimme häkit sisustettua ja kissat laitettua sisään. Ja Sulevi oli heti vaatimassa pääsyä ulos. Noin tunnin ajan se jaksoi riehua ja lisäksi kaikenlaista vihaista naukumista ja ulinaa saivat kaikki lähettyvillä olevat kissat osakseen. Lopulta se rauhoittui, kun tajusin antaa sille peiton.

Kun meidän kehävuoro lähestyi, huomasin että Sulevi hankasi silmäänsä ja se oli turvonnut ja punainen. Epätoivoisesti yritin pyyhkiä märällä paperilla silmää ja heitin jo mielessäni hyvästit sertille. Kun meidän vuoro kuitenkin tuli ja nostin Sulevin häkistään, silmä aukesi välittömästi. Uhittelu muille kissoille kuitenkin jatkui aikaisempaan tapaan.

Tuomarina Sulevilla oli Ireneusz Pruchniak. Tuomarinpöydällä Sulevi istuskeli rauhassa, mutta tuomarin yllättävästä nostosta Sulevi ei pitänyt ja vähän sähähtikin, mutta tuomari vain piti Sulevin temperamentista. Tuloksena siis saatiin EX1 CAP (premier-sertifikaatti) ja kutsu tuomarin parhaan valintaan. TP-kisassa tuomari ei kuitenkaan luonut Suleviin enää katsettakaan ja voitto menikin hienolle cornish rexille.

Torsti vietti koko päivän vain nukkuen. Tuomarina sillä oli Hanne Sofie Sneum. Tämä tuomari pusutteli ja halaili jokaista kissaa, eikä Torsti ollut poikkeus. Torsti istui tuttuun tapaansa kylmän rauhallisesti koko arvostelun ajan. Torstilla tulos myöskin EX1 CAP ja kutsu tuomarin parhaaseen. Torstilla oli vastassa hieno supreme premier abessinialainen, joka veikin voiton.

Sulevin arvosteluseteli vasemmalla ja Torstin oikealla.

Jotkin asiat arvosteluissa aiheuttivat hieman kikatuksia, esimerkiksi tuomarin huomautus Torstin pyöreydestä, "super kitchen". Lisäksi kommentti Sulevin setelissä turkista, "ei turkkia". Tämä muuten on ensimmäinen kerta kun arvostelun käsialasta saa selvää! Johtuisiko siitä, että sen on kirjoittanut tuomarioppilas eikä tuomari? ;)

Jos Torsti huomenna saa sertin, valmistuu se Premieriksi! Peukut siis pystyyn.

SUROK Lahti 21.1.2017

Tänään vietettiinkin päivä Lahdessa Surokin näyttelyssä. Aamulla piti lähteä jo aikaisin, että kerettiin ajoissa eläinlääkärin tarkistukseen, mutta onneksi isäni oli mennyt lupautumaan kuskiksi, joten ei tarvinnut sentään junaan raahautua tavaravuoren kanssa.

"Tänne mut raahattiin mut kysykö kukaan mun mielipidettä siitä haluanko kökkiä hikisessä häkissä koko päivän! No ei!"

Lahtihallissa olimme perillä hieman puoli yhdeksän jälkeen. Kymmenisen minuuttia odottelin eläinlääkärin tarkistusta ja sitten ei muuta kuin verhot ja kissa häkkiin ja odottamaan. Sfinxit kun arvostellaan kategoriassaan viimeisenä, niin meillä oli edessä neljän tunnin odotus ennen arvostelua.

Meidän häkkirivin vieressä oli myös kissa-agilitypöytä ja kävimmekin Torstin kanssa kokeilemassa sitä. Neljän esteen suorittamiseen meille meni huikeat viisitoista minuuttia (tai ainakin jotain sinne päin). Viimeisen esteen kohdalla ympärille kehkeytyi jo melkoinen väkijoukko ja Torsti oli aivan ihmeissään kaikesta siitä huomiosta.

Lopulta kuitenkin odotus oli ohi ja päästiin tuomarin eteen arvosteltavaksi. Meillä oli tuomarina Pam DelaBar. Tulokseksi saimme EX1 CAP (=premier-serti) ja kutsun tuomarin parhaan valintoihin. Olin jo etukäteen katsonut, että meitä vastassa olisi kaksi kovatasoista abessinialaista ja niin se voitto menikin niistä toiselle. Olen kuitenkin tosi tyytyväinen meidän tulokseen, serti oli juuri se mitä hakemaan mentiinkin!

Arvostelusetelin tulkkaaminen on aina ihan oma lajinsa. Parhaani yritettyäni päättelin, että ainoa valituksen aihe tässä on Torstin profiili, se on siis hieman liian suora, mutta siitä olin tietoinen jo etukäteen.

uuden vuoden kujeet

Blogihiljaisuus venyikin pidemmäksi kuin odotin, viime postauksesta onkin jo lähes kuukausi! Joulun alla olinkin koko ajan menossa paikasta toiseen, eikä jaksamusta ollut enää kirjoitella illalla päivityksiä.

Viime vuodelta jäi käteen uusi harrastus, kissaharrastus nimittäin! Vaikka Sulevi tuli luokseni jo 2014, en ole ennen osallistunut mihinkään kissajuttuihin, mutta nyt näyttelyissä käytyäni tuntuu, että tää on se juttu! Eikä sen tarvitse rajoittua siihen, vaan ihan kaikkeen kissajuttuun (hullu kissanainen anyone?) 

Niinpä tänä vuonna olenkin jo varannut itselleni useita kissanäyttelyviikonloppuja. Ja niin kovasti vielä pari kuukautta sitten väitin, että "no jos nyt edes pari sertiä hakisi...". Näitä näyttelyitä olen harkinnut/ilmoittautunut:

21.1. Lahti, SUROK
22.-23.4. Helsinki(?), RuRok
10.-11.6. Hyvinkää, ERY-SYD
19.-20.8. Tallinna

Loppuvuoden näyttelyistä päätän sitten vuoden edetessä. Ja tuonnehan on eksynyt tuommoinen ulkomaan näyttelykin, mitäs peliä se tällainen on! Toivottavasti se onnistuu!

Lisäksi olen suunnitellut pientä... rakennelma...projektia tässä piakkoin, mutta en uskalla paljastaa liikaa, jos epäonnistun tavoitteessa! Kuulette kuitenkin siitäkin toivottavasti pian!

Sulevi lempipaikallaan lämpimän television päällä.

Harmikseni en ole ehtinyt uusia kuvia räpsimään viime aikoina, mutta yritän tämänkin asian kanssa ryhdistäytyä!

näyttelyhullu

Jotenkin kaikkea hommaa vain kasaantuu ja blogitekstien kirjoittamista siirtää eteenpäin vaikka asiaa olisikin ja yhtäkkiä huomaa, että edellisestä postauksesta onkin aikaa jo vaikka kuinka kauan.

Kuva © Tessa.lv

Uusia kuvia ei juurikaan ole tullut nyt otettua, mutta halusin jakaa tämän Tessan ottaman kuvan Torstista ERY-SYDin paneelissa 16.10.

Ja kyllähän se nyt täytyy myöntää, että ERY-SYDistä mukaan tarttui tällainen lievä näyttelyhulluus. Olenkin jo suunnitellut ties kuinka monta näyttelyä ensi vuodelle ja ilmoitinkin juuri Torstin SUROKin näyttelyyn Lahteen 21.1.17. Torsti ehtii juuri täyttää 10 kuukautta ennen näyttelyä, eli päästäänkin jo kisaamaan serteistä kastraattiluokassa! Nyt sitten vain jännittämään.

Tämä oli nyt tällainen pikapostaus, kyllä minä tästä vielä ryhdistäydyn!

ERY-SYD 16.10.2016

Tänään oli sitten toisen näyttelyn vuoro. Saimmekin nukkua pitempään, kun kehän oli tarkoitus alkaa vasta 12.30. Paikalle saavuimme n. 12 aikaan ja kehä aloitettiinkin lähes samantein, kun kaikki olivat jo paikalla odottelemassa vuoroaan.

"En minä ymmärrä mikä haloo täällä on meneillään, voisin vaan mennä kotiin."

Eilisesti päättelin, että tänään tuloksena olisi vain EX1, kun väriryhmässä ei ollut tarpeeksi kilpailijoita. Yllätykseni olikin melkoinen, kun tuloksena olikin EX1 NOM. Torstin kasvattaja oli myös paikalla kisaamassa ja yllätys taisikin olla positiivinen meille molemmille.

Torsti paneelissa.

Tiesin kyllä jo ennen paneelia, ettei meille tulisi yhtään ääntä ja vitsailinkin äidilleni, että jos meitä vastassa on abessinialainen, se vie varmasti voiton. Näinhän siinä sitten myös kävi.

Päivä oli kyllä ihan huima, en ikinä olisi odottanut, että meidät nominoitaisiin! Kaipa tämä tarkoittaa, että meidän näyttelyura jatkuu ainakin, kunnes pääsemme aikuisten luokkaan ja saavutamme Premier-tittelin. Tässä vaiheessa vielä sanon, etten jaksaisi lähteä ulkomaille kilpailemaan, mutta sittenhän se nähdään ;)

Luulen, etten pysty edes kahden käden sormilla laskemaan montako kertaa kuulin tänä viikonloppuna: "Onko se todella pentu? Noin iso!"