vuoden viimeinen

Meidän vuoteen on mahtunut paljon erilaisia tunteita. Iloa ja surua, onnea ja epäonnea. Vastoinkäymiset pistivät välillä blogin kirjoittamiseen jarrut päälle, eikä tänä vuonna meiltä tullutkaan montaa päivitystä. Niinpä päätin näin vuoden lopuksi koota yhteenvedon siitä, mitä meille tänä vuonna tapahtuikaan. Osa asioista on jo painunut omastakin päästä unohduksiin, joten tyytykäämme näihin!

Tammikuu

Tammikuu oli itselleni kenties koko vuoden vaikein kuukausi, vaikka silloin ei todellisuudessa tapahtunut mitään merkittävää.
 

Helmikuu

Osallistuimme Hertan ja Torstin kanssa ERY-SYD:n näyttelyyn Helsingissä.

Hertan korvia kiusasivat ikävät kutinat, jotka eivät vain ottaneet loppuakseen. Korvista löydettiin tavallinen korvatulehdus.

Cairnterrierimme Manu nukkui ikiuneen.

Maaliskuu

Hertan korvat eivät millään ottaneet parantuakseen, ja kutinan yltyessä se raapi myös kaulan ihon rikki. Korvien tutkimuksesta ei kuitenkaan selvinnyt mitään syytä ja Hertta joutui kypäräpääksi (onneksi vain pieneksi hetkeksi).

Torsti täytti kaksi vuotta.

Hertta alkoi kiimailemaan ensimmäistä kertaa.

Perheeseemme liittyi sekarotuinen koira, Lyyti.

Huhtikuu

Huhtikuussa ei tapahtunut suuria, mutta kovasti opettelimme elämään sujuvaa yhteiselämää uuden perheenjäsenen kanssa (Hertta taisi vähän ihastua).

Toukokuu

Kävimme Torstin kanssa sydänultrassa selvittämässä aiemmin todetun HCM:n etenemistä. Ultraustulokset vaikuttivat melko lupaavilta, sillä ne eivät olleet juuri muuttuneet edellisvuodesta, jolloin sairaus todettiin.

Torsti seikkailee eläinlääkärillä

Kesäkuu

Sulevi täytti neljä vuotta.

Hertta täytti vuoden.

Heinäkuu

Osallistuimme Hertan ja Torstin kanssa SUROK:n näyttelyyn Keravalla. Torsti valmistui Grand International Premioriksi (GIP).

Elokuu

Käymme Hertan kanssa jälleen eläinlääkärille ärtyneiden korvien ja ihon takia. Kutinan aiheuttaja jäi jälleen mysteeriksi, vaikkakin epäilyksenä oli ruoka-aineallergia. Ruokavaliota en kuitenkaan koskaan muuttanut, ja kutina loppui niin mystisesti kuin se oli alkanutkin, eikä se ole enää palannut.

Syyskuu

Vaihdoin opiskelupaikkaa, mikä osaltaan hidasti blogin kirjoittamista.

Tämä peti lojuu nykyään täysin koskemattomana.

Osallistuimme Hertan kanssa ERY-SYD:n näyttelyyn Helsingissä. Hertta valmistui Championiksi (CH).

Lokakuu

Muutimme lauman ja ystäväni kanssa isompaan asuntoon.

Täytin 24 vuotta (hui).

Kävin vierailemassa Maailman voittaja-näyttelyssä Tampereella ja mursin matkalla kylkiluuni. Näyttelypäivä oli melko tuskainen, mutta ehdottomasti sen arvoinen.

Kollaasi WW2018-näyttelystä. Kuka tunnistaa ylärivin blogikissan?

Marraskuu

Marraskuussa oli aika taas panostaa kouluun, eikä mitään erikoisempaa tapahtunut.

Paitsi ne nalleasut, oi että!

Joulukuu

Kävimme tutustumassa TaikaTomun kissalan tuoreimpaan pentueeseen, tai no, pentuun eli TaikaTomun Queenieen.

Toivotan teille kaikille oikein hyvää uutta vuotta! Ensi vuoteen!

mites tässä näin kävi

Aika kuluu kuin siivillä ja yhtäkkiä sitä huomaa, että edellisestä blogikirjoituksesta on kulunutkin jo lähes puoli vuotta. Kevät oli itselleni vaikeaa aikaa. Paljon asioita tapahtui, niin hyviä kuin huonojakin, eikä aikaa blogin kirjoittamiseen juuri jäänyt.

Tuossa välissä on vietetty Sulevin ja Hertan syntymäpäiviä, sydänultrattu Torsti, käyty näyttelyssä, tutustuttu uuteen perheenjäseneen ja itse olen vastaanottanut uuden koulupaikan. Hieman yli kuukauden päästä meillä on edessä muutto, kun muutetaan lauman kanssa isompaan asuntoon. Näistä asioista kirjoittelen varmaan vielä myöhemmin lisää.

Jottei tämä postaus jäisi ihan pelkäksi lyhyeksi päivitykseksi, tässä hieman kuvia viime helmikuun Ery-Sydin näyttelystä, joiden muokkaamiseen syystä tai toisesta meni näin kauan. Parin viikon päästä onkin jo kyseisen yhdistyksen toinen näyttely, johon Hertan kanssa olemme osallistumassa.

Kuvista huomaa kenties tiettyä rotuteemaa ;)

ERY-SYD 11.6.2017

Tänään oli Ery-Sydin Vermon näyttelyn toinen päivä.

Heräsin aamulla vasta myöhään, sillä paikan päällä ei tarvinnut olla kuin vasta oman arvostelun arvioituun aikaan, joka meillä oli 11.25. Kymmenen aikaan kännykkää selaillessani kuitenkin huomasin, että Facebookissa oli varoitettu pitkästä jonosta Vermon parkkipaikalle, koska siellä oli tänään myös kirpputori. En halunnut joutua etsimään paikkaa autolle jostain kaukaa, joten pakkasin kissat autoon ja lähdin matkaan. Perillä Vermossa odottikin jo aivan täyteen ahdettu parkkipaikka, mutta onneksi näyttelyyn osallistuville oli varattu oma alue.

Jouduimmekin sitten odottamaan omaa vuoroa melko pitkään, sillä sen lisäksi, että olimme yli tunnin etuajassa, tuomari oli lähes puoli tuntia myöhässä arvosteluissaan. Tänään meillä oli tuomarina sekä Sulevilla että Torstilla suomalainen Carin Sahlberg. Molemmat pärjäsivät arvostelussa hyvin, mutta tuomari ei lainkaan kertonut, kutsuttaisiinko meidät tuomarin parhaaseen vai ei, joten jouduin jäämään kärkkymään tuomarin pöydän lähelle tuloksia. Onneksi sfinxit olivat viimeisinä, joten kauaa ei tarvinnut jännittää. Molemmat pojat oli kutsuttu tuomarin parhaaseen ja niiden lisäksi yksi cornish rex. Ehdin jo ajatella, että sillehän se nominointi menee, mutta tuomari lähettikin sen pois ja sanoi, että valinta tehdään Sulevin ja Torstin välillä! Lopulta Torsti vei voiton ja tuloksena oli siis EX1 CAPIB NOM (international premier-sertifikaatti ja tuomarin paras)! Sulevi oli EX1 CAP (premier-sertifikaatti) ja valmistui premieriksi!

Torsti paneelissa.

Olin jo aikaisemmin mielessäni hieman naureskellut, että Torstihan nominoitiin sen ensimmäisessä näyttelyssä viime lokakuussa juurikin Vermossa sunnuntaina, niin pitäisihan sitä nyt perinteitä noudattaa! Ja kas kummaa, niinhän se mokoma sen sieltä päräyttikin. Paneelissa meitä vastassa oli abessinialainenn ja toinen sfinx, ja ehdin jo miettiä, että taasko me hävitään abessinialaiselle, aivan kuten viimeksi. Voitto meni lopulta kuitenkin toiselle sfinxille, eikä meille tullut yhtään ääntä, mutta osasin arvata sen jo etukäteen. Olin jo ihan onnessani siitä, että Torsti ylipäätään oli tuomarin paras!

Vasemmalla Sulevin arvosteluseteli ja oikealla Torstin. Näistähän sai jopa selvää!

En kyllä voisi olla ylpeämpi näistä pojista! Ensi kuussa Sulevilla on vielä Hämeenlinnassa näyttely ja sitten lähdetäänkin ulkomailta hakemaan tarvittavia sertejä!

ERY-SYD 10.6.2017

Pitkä blogihiljaisuus taas takana, työt ja opiskelut ovat stressanneet sen verran, että blogi on taas jäänyt hieman taka-alalle.

Tänään oli ensimmäinen päivä Ery-Sydin järjestämästä drive-in näyttelystä Helsingissä Vermossa. Eläinlääkärintarkastus oli merkitty päättymään jo yhdeltätoista, vaikka meidän kehät olivatkin vasta puolenpäivän jälkeen, joten hankkimalleni näyttelyhäkille tuli sittenkin käyttöä.

Olin aivan ällistynyt, kun Sulevi käyttäytyi häkissä kuin mallikansalainen, eikä edes piitannut naapurin sähinöistä ja murinoista. Ehkä se oli tämä oma kangashäkki, joka toi turvaa tai ehkä Torstin seura. Vai onko se ehkä vain kasvanut "aikuiseksi"?

Jo häkin pystytettyäni tutkailin luetteloa etukäteen ja hieman petyin huomatessani, että Sulevilla on sertikilpailu, eli sen kanssa samassa luokassa oli myös toinen samaan väriin kuuluva sfinx kisaamassa. Monilla muilla roduilla tämä on ihan normaalia, mutta sfinxejä on harvoin kovinkaan montaa samaan aikaan näyttelyssä ja yleensä Sulevin väriryhmästä ei ole ketään. Heitin mielessäni hyvästit sertille.

Torstin vuoro oli ensin. Torstilla tuomarina oli ranskalainen Yan Roca Folch. Hän piti kovasti Torstista ja kehui luonnetta kovasti. Tuomari ei selkeästi ilmaissut saimmeko kutsua tuomarin parhaan valintaan, joten epätoivoisena yritin kuunnella, että huudellaanko meidän numeroa kehään vai ei. Kyllähän se meidän numero sieltä löytyi. Kehässä oli Torstin lisäksi neljä muuta kissaa, ja voiton veikin itämainen lyhytkarva. Torstin tuloksena oli EX1 CAPIB (international premier-sertifikaatti).

Torstin tuomarin parasta odotellessa oli Sulevin vuoro. Tuomarina sillä oli suomalainen Pia Nyman. Olin henkisesti varautunut kaikenlaisiin ärinöihin ja murinoihin pöydälle joutuessa, mutta ei mitään! Sulevi esitti itsensä todella upeasti, teki tuttavuutta tuomariin ja tutkaili ympäristöä rauhallisesti. Tuomari myös kehui monia Sulevin ominaisuuksia ja ehdin jo hieman innostua, että saataisiinko me sittenkin se viimeinen serti kastraattiluokasta, mutta lopulta voitto meni kuitenkin toiselle sfinxille. Sulevin tulos oli siis EX2. Olin kuitenkin niin tyytyväinen Sulevin käytökseen, ettei häviö tuntunut pahalta.

Vasemmalla Sulevin arvostelu, oikealla Torstin. Kukapa näitä hieroglyfejä osaisi tulkita...?

Huomenna on sitten seuraavan näyttelyn vuoro. Sulevillakaan ei ole huomenna kilpailua sertistä, joten toivotaan, että tällä kertaa me se saadaan ja että poika valmistuisi premieriksi.

Kaverini oli myös seuranani (kuormajuhtanani) ja räpsi kissoista kuvia arvostelussa. Teen niistä mahdollisesti oman postauksen joskus myöhemmin.

ERY-SYD 16.10.2016

Tänään oli sitten toisen näyttelyn vuoro. Saimmekin nukkua pitempään, kun kehän oli tarkoitus alkaa vasta 12.30. Paikalle saavuimme n. 12 aikaan ja kehä aloitettiinkin lähes samantein, kun kaikki olivat jo paikalla odottelemassa vuoroaan.

"En minä ymmärrä mikä haloo täällä on meneillään, voisin vaan mennä kotiin."

Eilisesti päättelin, että tänään tuloksena olisi vain EX1, kun väriryhmässä ei ollut tarpeeksi kilpailijoita. Yllätykseni olikin melkoinen, kun tuloksena olikin EX1 NOM. Torstin kasvattaja oli myös paikalla kisaamassa ja yllätys taisikin olla positiivinen meille molemmille.

Torsti paneelissa.

Tiesin kyllä jo ennen paneelia, ettei meille tulisi yhtään ääntä ja vitsailinkin äidilleni, että jos meitä vastassa on abessinialainen, se vie varmasti voiton. Näinhän siinä sitten myös kävi.

Päivä oli kyllä ihan huima, en ikinä olisi odottanut, että meidät nominoitaisiin! Kaipa tämä tarkoittaa, että meidän näyttelyura jatkuu ainakin, kunnes pääsemme aikuisten luokkaan ja saavutamme Premier-tittelin. Tässä vaiheessa vielä sanon, etten jaksaisi lähteä ulkomaille kilpailemaan, mutta sittenhän se nähdään ;)

Luulen, etten pysty edes kahden käden sormilla laskemaan montako kertaa kuulin tänä viikonloppuna: "Onko se todella pentu? Noin iso!"

ERY-SYD 15.10.2016

Kissanäyttely oli kokemuksena uusi sekä minulle että Torstille ja tähän päivään liittyikin vielä omia haasteitaan.

"Eiks tää näyttely oo jo nähty, mennään jo kotiin!"

Olin ilmoittanut Torstin pentuluokan lisäksi värin määritysluokkaan, koska rekisteröity väri ei mielestäni vastannut todellista väriä. Aamu alkoikin heti määrityksellä. Tuomari mietti ja mietti ja lopulta toisen tuomarin kanssa päättelivät Torstin värin olevan creme harlekiini, eikä suinkaan sinikilpikonna bicolor tonkiseeninaamio, siirtäen Torstin väriryhmästä viisi ryhmään neljä.

Kun aika tuli varsinaisen arvostelun, meidän tuomari, Martti Peltonen olikin sitä mieltä, ettei tämä nyt mikään creme ole, vaan lila harlekiini burmanaamio. Sitten kierreltiinkin pitkin näyttelyhallia juttelemassa eri tuomareille ja mietiskelemässä mikähän tämä väri nyt sitten onkaan. Taisimme kuluttaa arvostelussa puolisen tuntia, mutta lopulta päädyttiin creme harlekiini burmanaamioon, ja Torsti siirtyi takaisin viitosryhmään. Tuomarit kehottivat tekemään DNA-tutkimuksen, jos haluan jatkossakin käydä näyttelyissä, ettei väristä synny riitaa.

Mainitsinkin, etten mitään suurta menestystä näyttelyssä odota, jos edes EX:n saisi, niin olisin tyytyväinen. Positiivisena yllätyksenä tulikin, kun Torsti oli EX1 BIV! Tuomarin parhaan valinnoissakin käytiin, mutta siellä taso oli todella korkea ja siihen meidän matka tyssäsi.

Tässä vielä arvosteluseteli, josta en tosin juurikaan saa selvää muutamia yksittäisiä sanoja lukuunottamatta.

Kaiken kaikkiaan todella positiivinen kokemus! Pidin erityisesti drive-in tyylisestä näyttelystä, jossa ei tarvitse istuskella montaa tuntia (paitsi tänään, kun piti käydä värinmäärityksessä). Nyt otetaan rennosti loppuilta ja huomenna sitten uudestaan!