torstai 18. toukokuuta 2017

hypertrofinen kardiomyopatia

Eilen kävimme Sulevin ja Torstin kanssa hakemassa rokotukset ja passit, että pääsemme elokuussa matkaamaan Tallinnaan näyttelyyn. Sulevi oli hetkessä hoidettu, mutta kun Torstin vuoro tuli, kuunteli eläinlääkäri sydäntä todella pitkään ja ehdin jo aavistaa pahinta. Lopulta lääkäri totesi, että kuulee sydämessä sivuäänen. Tämä oli minulle shokki, sillä Torsti on vain hieman yli vuoden vanha eikä sille ole ollut mitään sydänsairauden oireita.


Varasin heti seuraavaksi päiväksi ajan sydänultraan. Ultrassa Torsti käyttäytyi hyvin mallikkaasti, makasi vain kiltisi pöydällä eläinlääkärin kuvatessa sydäntä. Tulos oli kuitenkin se mitä eniten pelkäsin. Torstilla todettiin kohtalaisen pitkälle edennyt hypertrofinen kardiomyopatia eli HCM. Siinä sydämen vasemman kammion seinämät paksuuntuvat ilman syytä. Sfinxeillä ja muutamalla muulla rodulla tätä esiintyy hieman keskivertoa enemmän.

Lääkitystä Torsti ei saanut, sillä se on ollut tähän mennessä täysin oireeton. Jatkossa sydämen tilaa kuitenkin seurataan säännöllisillä ultrilla. Yleisesti ottaen HCM johtaa ennenaikaiseen kuolemaan ja näin nuorella kissalla todetun sairauden ennuste ei ole kovin hyvä. Toivon, että saan pitää Torstin seuranani vielä pitkään.

tiistai 9. toukokuuta 2017

näyttelyhäkki

Jo ensimmäisestä näyttelystä asti olen haaveillut omasta kankaisesta näyttelyhäkistä. Suurimmaksi osaksi siksi, ettei luvattomat sormet eksyisi koskettelemaan kissoja, silloin kun en ole paikalla vahtimassa. Oma häkki lisää hygienisyyttä myös muilla tavoilla ja lisäksi se mahdollisesti luo kissalle lisää turvaa, kun hajut on tuttuja ja kaikki sivut ovat "suljettuja".

Aito sturdia katselin pitkään, mutta ne ovat kuitenkin opiskelijabudjetilla melko kallis hankinta (vaikkei nämä "feikitkään" mitään halpoja ole). Halusin ehdottomasti myös euronäyttelyyn sopivan häkin (muovi-ikkunat takana), ja niitä saa on vain näissä tuplahäkeissä. Nyt kun käyn kahden kissan kanssa näyttelyssä, ei sijoitus tällaiseen tuplaan tuntunut niin pahalta (toisen puolen saa kyllä myös kasaan). Aluksi mietin näyttelyissä näkemääni VipStoren häkkiä, mutta en varsinaisesti innostunut punaisesta väristä.

Yksi päivä googlettelin näyttelyhäkkejä ja törmäsin Pet Nap-nimiseen kauppaan, josta en ollut ikinä ennen kuullutkaan. Sieltä löytyi juuri oikeanlainen häkki ja vieläpä mustana! Mielessäni pyörittelin, että uskaltaako mustaa ottaa, onhan se kuitenkin niin tumma, että näkyykö sieltä kissat ollenkaan.


Päätin kuitenkin tilata mustan häkin, siihen on kuitenkin helpointa yhdistellä mielen mukaan eri värejä. Sunnuntaina tein tilauksen ja tänään tiistaina se jo oli saapunut postiin.

En ole aitoja sturdeja koskaan hipelöinyt, joten en osaa verrata tämän tasoa niihin. Luultavasti tämä kuitenkin on laadultaan samanlainen kuin muutkin halpis-sturdit. Ihan tukevalta tämä tuntui, mutta riippukeinu ei varmasti kestä ison kissan painoa.

"Aika kiva leikkimökki."
Riitti, että häkin sai avattua ja jo siellä oli kaksi nakua tutkimassa tätä uutta hökötystä.

"Kukkuu!"
Luultavasti kuskaan tämän häkin mukanani Ery-Sydin näyttelyyn kesäkuussa nähdäkseni miten se kissoilla toimii. Oikeasti en varsinaisesti tarvitsisi sinne häkkiä, sillä kyseessä on drive-in näyttely, ja sfinxit arvostellaan lähes poikkeuksetta aina viimeisenä, joten vaikka kutsu tuomarin parhaaseen tulisi, se olisi heti meidän arvostelun jälkeen, eikä odottelua luultavasti tulisi.

"Ai taas jotain näyttelyjuttuja, pidä kuule hyvänäs vaan!"

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

lumisade(pallo)

Myös tänne meille osui eilen tämä erittäin vappumainen sääilmiö, lumisade. Onneksi kuitenkin edes joku oli onnellinen tästä säästä. Sulevi istuskeli pitkään ikkunassa ihailemassa tätä "lumisadepalloa".


Nyt voin myös huokaista helpotuksesta, matkat ja hotelli Tallinnan näyttelyyn on nyt varattu. Kunhan vielä se itse ilmoittautuminen alkaisi...!

Meidän blogi muuten täytti muutama päivä sitten vuoden! Hurjaa!


sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

RUROK 23.4.2017

Nyt on sitten toinenkin RuRokin näyttelypäivä ohi. Aamulla ennen näyttelyyn lähtöä ihmettelin, että mihin ihmeeseen Sulevi on nyt ehtinyt kadota, kun lähteä pitäisi kunnes hoksasin, että siellähän se jo odotteli kantokopassaan.

Tällä kertaa Sulevi rauhoittui häkissään jo huomattavan nopeasti. Vieraat kissat edelleen hieman jännitti Sulevia ja urinaa ja sähähdyksiä vielä kuului, mutta omasta mielestäni kuitenkin eilistä vähemmän. Sulevi on yleensä todella sopeutuvainen ja tutustuu mielellään jopa koiriin, joten luulen että oma jännitykseni tarttui vähän siihen, mikä aiheutti tätä käytöstä.

"Puhupa vähän minustakin, kun olin kuitenkin taas niin kilttinä!"
Koko päivän sain jännittää, kun Sulevi ja Torsti olivat taas eri tuomareilla ja niiden arvostelut näyttivät uhkaavasti olevan päällekkäin. Tahti kuitenkin muuttui vain muutamaa kissaa ennen omiani, onneksi.

Tänään Sulevilla oli eilen Torstia arvostellut Hanne Sofie Sneum. Sulevia ei yhtään innostanut olla arvioitavana ja antoi sen myös kuulua. Tuomari kyllä piti monesta asiasta Sulevissa, mutta se oli kuulemma aika "teinin" näköinen, vaikka onkin iältään jo lähes kolme. Yllätyksekseni saimme kuitenkin kutsun tuomarin parhaaseen. Siellä meitä ei kuitenkaan onnistanut vaan voitto meni upealle cornish rexille (taisi olla sama kissa kuin eilen?). Tuloksena Sulevilla siis EX1 CAP (premier-sertifikaatti).

Torstilla sen sijaan oli Olga Komissarova. Tykkäsi kovasti Torstista ja tälle tuomarille Torsti ei ollut yhtään liian pyöreä. Noottia tuli kuitenkin karvaisesta selästä ja vähän pienestä päästä (nuoren iän takia). Saimme myös kutsun tuomarin parhaaseen, jossa tuomari totesi, että jos Torsti olisi hänen ainoa kisaajansa kastraattiuroksissa, se olisi ehdottomasti nominoitu, mutta kilpakumppanit olivat tällä kertaa liian kovatasoisia. Tuloksena Torstilla EX1 CAP PR! Eli Torsti sai viimeisen premier-sertifikaatinsa ja valmistui Premieriksi! Seuraavaksi siirrytään siis korkeampaan luokkaan kisaamaan.


Sulevin arvostelu vasemmalla ja Torstin oikealla.

En voisi olla ylpeämpi näistä pojista. Seuraavana meillä on Ery-Sydin näyttely Vermossa Helsingissä.

lauantai 22. huhtikuuta 2017

RUROK 22.4.2017

Ensimmäinen päivä RuRokin näyttelyä takana. Saavuimme suunniteltua aikaisemmin Messukeskukselle, mutta jono eläinlääkärin tarkastukseen oli jo silloin aivan huiman pitkä. Odottelimme omaa vuoroamme reippaasti yli puoli tuntia.

Sulevi: "Poispoispoispoispois!" Torsti: "Jaahas täällä taas."
Lopulta saimme häkit sisustettua ja kissat laitettua sisään. Ja Sulevi oli heti vaatimassa pääsyä ulos. Noin tunnin ajan se jaksoi riehua ja lisäksi kaikenlaista vihaista naukumista ja ulinaa saivat kaikki lähettyvillä olevat kissat osakseen. Lopulta se rauhoittui, kun tajusin antaa sille peiton.

Kun meidän kehävuoro lähestyi, huomasin että Sulevi hankasi silmäänsä ja se oli turvonnut ja punainen. Epätoivoisesti yritin pyyhkiä märällä paperilla silmää ja heitin jo mielessäni hyvästit sertille. Kun meidän vuoro kuitenkin tuli ja nostin Sulevin häkistään, silmä aukesi välittömästi. Uhittelu muille kissoille kuitenkin jatkui aikaisempaan tapaan.

Tuomarina Sulevilla oli Ireneusz Pruchniak. Tuomarinpöydällä Sulevi istuskeli rauhassa, mutta tuomarin yllättävästä nostosta Sulevi ei pitänyt ja vähän sähähtikin, mutta tuomari vain piti Sulevin temperamentista. Tuloksena siis saatiin EX1 CAP (premier-sertifikaatti) ja kutsu tuomarin parhaan valintaan. TP-kisassa tuomari ei kuitenkaan luonut Suleviin enää katsettakaan ja voitto menikin hienolle cornish rexille.

Torsti vietti koko päivän vain nukkuen. Tuomarina sillä oli Hanne Sofie Sneum. Tämä tuomari pusutteli ja halaili jokaista kissaa, eikä Torsti ollut poikkeus. Torsti istui tuttuun tapaansa kylmän rauhallisesti koko arvostelun ajan. Torstilla tulos myöskin EX1 CAP ja kutsu tuomarin parhaaseen. Torstilla oli vastassa hieno supreme premier abessinialainen, joka veikin voiton.


Sulevin arvosteluseteli vasemmalla ja Torstin oikealla.
Jotkin asiat arvosteluissa aiheuttivat hieman kikatuksia, esimerkiksi tuomarin huomautus Torstin pyöreydestä, "super kitchen". Lisäksi kommentti Sulevin setelissä turkista, "ei turkkia". Tämä muuten on ensimmäinen kerta kun arvostelun käsialasta saa selvää! Johtuisiko siitä, että sen on kirjoittanut tuomarioppilas eikä tuomari? ;)

Jos Torsti huomenna saa sertin, valmistuu se Premieriksi! Peukut siis pystyyn.

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

hammaslääkärissä + näyttelyjuttuja

Tänään käytiin Sulevin kanssa taas hammaskivenpoistossa. Viime kerrasta ei ole vielä vuottakaan, mutta hampaat olivat jo varsin rusehtavia ja henki löyhkäsi hirveästi. Normaalisti olisin ehkä katsellut tilannetta vielä jonkin aikaa, mutta päätin hoitaa homman pois nyt, sillä ilmoitin Sulevin ensi viikonlopuksi Rurokin näyttelyyn Helsingin Messukeskukseen! Tämä onkin Sulevin ensimmäinen näyttely ikinä.

Jos joku Eläinystäväni-messuille menijä tämän sattuu huomaamaan, meidät löytää lauantaina numeroilla 301 (Sulevi) ja 305 (Torsti) ja sunnuntaina 277 (Sulevi) ja 281 (Torsti), elleivät järjestäjät nyt yllättäen päätä näitä muuttaa.


Eläinlääkärillä tuikattiin nukutuspiikki Suleviin ja sanottiin, että "jos sitä pelottaa, niin se saa halutessaan mennä kaapin alle piiloon, kyllä se sitten nukkuvana sieltä saadaan esiin!" Hieman naureskelin ajatukselle, sillä Sulevi vain halusi päästä tutkimaan uusia paikkoja.

Tunnin päästä luvattiin, että hommat on hoidettu ja kissan saa tulla hakemaan. Kun sitten tuntia myöhemmin astelin eläinlääkärin ovesta sisään, kuulin tervehdykseksi tuttua Sulevi-huutoa (useiden suljettujen ovien takaa). Ilmeisesti Sulevi oli aikalailla jo ehtinyt huutaa, koska sen ääni katosi.

"Mamma väittää, että näytän ihan jänikseltä."

Aikaisemmin en ole eläinlääkärissä saanut hakea yhtäkään kissaa näin aikaisin kotiin, vaan niiden tilaa on tarkkailtu eläinlääkärillä useiden tuntien ajan. Niinpä Sulevin käyttäytyminen ja olemus kotiin tultua aiheutta hieman kikatuksia omistajassa. Raukkaparan suu roikku auki ja kieliki tunki ulos ja pari kertaa se nukahti istuvilleen.

Onneksi tätä ei tarvitse tehdä usein!

tiistai 28. maaliskuuta 2017

hajonneen sohvan mysteeri

Pitkin asuntoani oli ilmestynyt pieniä selittämättömiä vaahtomuovinpalasia jo jonkin aikaa. Sama ilmiö oli myös toistunut vanhempieni asunnossa. Kovasti on ihmetelty, että mistähän näitä nyt ilmestyy.

Mysteeri selvisi, kun imuroidessa kurkkasin sohvan alle. Yleensä robotti-imuri hoitelee sohvan alusen, enkä siellä erityisemmin kyyki. Huomasin kuitenkin sohvan takana huolestuttavan kasan vaahdomuovinpaloja ja aloin mielessäni jo ynnätä asioita yhteen.


Jep. Valtava reikä sohvan takana, josta revitty vaahtomuovit pois. Nämäkin tihutyöt ovat jatkuneet ties kuinka pitkään enkä ollut lainkaan tietoinen tästä! Olin myös ilmeisesti vaatteissani tai tavaroissani kuljettanut niitä mukanani.

Kissoja en itse tihutöissä ole tavannut, mutta yhtään sormia tai tassuja osoittamatta arvaan kyllä kuka tämän takana on.

"Jaha vai heti täällä syytellään vaikka mitään todisteita ei ole!!"
Einarin olen kuullut raapivan sohvan takana useastikin, mutten ikinä hoksannut, että se oikeasti kynsii sohvaa rikki.

Reikä on nyt paikattu, ja toivottavasti enää ei tarvitsisi tehdä tällaisia uusia löytöjä.