perjantai 7. joulukuuta 2018

joulukissa 2018

Osallistuimme jälleen tänä vuonna Tassulinnan järjestämään Joulukissaan (viime vuoden postauksen voit lukea täältä). Meidän lähettämä paketti meni tänä vuonna hieman erikoisemman näköisille kavereille, nimittäin Päärynäeläimelle ja makkaraminioneille. Mutta entä se meille lähetetty paketti?

Tänään puhelimeeni tuli mystinen viesti meidän Joulukissa-pariltamme. Joulukissamme oli noutamassa omaa pakettiaan samasta paikasta, johon olin toivonut meidän paketin saapuvan ja näin saimmekin paketin ihan henkilökohtaisesti.

"Nuuh nuuh, täällä on kyllä jotain tosi hyvää!"
"Niinku, tosi tosi TOSI hyvää!"
Lahjakassi herätti paljon mielenkiintoa jo ennen kuin sisältöä edes oltiin kaivettu ulos.

"Siellä on varmaan jotain mullekin..." "Eikä, tää on jouluKISSA!!" "Jos nyt jotain edes..."
Myös talon karvaisin jäsen kiinnostui rapisevasta pussista. Vaikka kyseessä olikin kissa-aiheinen lahja, niin taisi sieltä koirallekin paljastua jotain, ainakin koirannameja (puhumattakaan parista vessapaperirullasta, jotka oli tosi kiva tuhota suoraan palvelijan matolle).

Ei meille sentään vain vessapaperihylsyjä lähetelty, vaan niiden sisälle oli pakattu lahjoja. Jokaisen rullan sisältä löytyi kissanminttulelu ja hiiri, yhteensä kolme kappaletta jokaista, jokaiselle siis oma!  Ja voi pojat niistä pidettiin PALJON! Kuvat puhukoot puolestaan:


Mitäköhän näihin leluihin oli oikein tujautettu, kun pisti kissapolojen päät ihan sekaisin? Torsti, joka ei muuten juuri innostu leluista, taisi olla nahkeista se, joka innoistuikin eniten.


Saatiin me kyllä muutakin kuin vain hurjia huumehia. Itse asiassa meidät suorastaan lellittiin ihan piloille. Paketista paljastui loppujen lopuksi niiden hiirien ja kissanminttujen lisäksi: kolme kimallepalloa (Hertan lemppareita), pakastekuivattua kanaa (kaikkien lempparia), kuivattuja kanapaloja (koiralle, mutta myös Sulevi tykkäsi) ja palvelijaakin oli muistettu, sillä paketissa oli myös pussillinen Vilukissa-teetä, kissasukat (täydellisen kokoiset palvelijan jäisille varpaille) ja vielä kissamagneetti.


Mutta keneltä tämä upea paketti sitten oli? Jotkut ehkä tunnistavatkin nuo upeat kansalliskissamme ylläolevista kuvista, nimittäin Naukulan Sulon, Namun ja Noomin!

Kiitos erittäin paljon Naukulan kerholle upeista lahjoista ja oikein hyvää joulunodotusta teille!

"Täh mitään en ollu tekemässä!"
Sulevi esitti ensin kylmänviileätä leluja kohtaan, mutta kun palvelija hetkeksi poistui huoneesta, oli yllättäen poika onnellisena hieromassa itseään yhteen kissanminttuleluun.

keskiviikko 5. joulukuuta 2018

suuri seikkailu

Sulevi:
Arvatkaapa mitä joku aika sitten tapahtui! Minä ja kaverit oltiin nukkumassa meidän sängyllä (palvelija kutsuu sitä omakseen, mutta oikeasti se on meidän), kun yhtäkkiä meidän kodin ovi pärisi. Yleensä se ääni tarkoittaa, että sieltä tulee joku ihailemaan meitä, mutta tällä kertaa ei! Sieltä tuli kaksi miestä, jotka ei edes huomannut mua! Ne miehet kantoi valtavaa laatikkoa mukana. Ei sellaista kivaa istumiseen tarkoitettua pahvilaatikkoa, vaan sellainen iso ja valkoinen. Palvelija kutsuu sitä tiskilaatikoksi, tai ainakin joksikin sellaiseksi.

Tämä on pahvilaatikko. Tiskilaatikko on paljon isompi.
Ehdin jo aatella, että ne miehet oli kateellisia meikäläisen komeudesta, kun eivät edes päin katsoneet, mutta sitten huomasin, että ne olikin jättäneet meidän kodin oven raolleen! Se oli varmaan joku sellainen kompensaatio.

No mähän sitten lähdin ulos tutkimusmatkalle villiin luontoon. Palvelija kyllä väitti, että menin vain rappukäytävään, mutta mitä se näistä asioista muka tietää. Ehdin kiivetä neljänteen kerrokseen asti (me asutaan kakkosessa), ennen kuin kukaan edes huomasi poissaoloani!

Palvelija sanoo, että onneksi lähdin ylöspäin enkä alas, mistä olisin voinut päästä ulos. Se ei taida ihan ymmärtää, että määränpääni oli täysin tietoinen. Ei kai kukaan hullu tuonne kylmään halua lähteä?

Täytyy myöntää, että se oli kyllä aika jännä seikkailu.


Ehkä kotona omassa pedissä on kuitenkin ihan mukavaa.


keskiviikko 7. marraskuuta 2018

kolme karhua

Tiedättekö tarinan Kultakutrista ja kolmesta karhusta? Ne karhut ovat asettuneet asumaan meidän taloon!


Kuulun niihin ihmisiin, joiden mielestä eläinten pukeminen on aika hölmöä, ellei sille ole jotain perusteltavaa syytä. Jouduin kuitenkin jälleen mainonnan vietäväksi, sillä nähdessäni nämä nallehupparit, olin myyty.


Alunperin tarkoitus oli ostaa pojille ruskeat hupparint ja Hertalle vaaleanpunainen, mutta meidän lähi-Mustissa ja Mirrissä oli vain muutamia kokoja jäljellä, ja vaaleanpunainen menikin Suleville.


Mihinkään jokapäiväiseen käyttöön nämä paidat eivät tietenkään tule, mutta mielestäni ne ovat äärettömän hellyyttävät esim. kuvausrekvisiittana. Saattaapa tämän vuoden joulukortti ehkä sisältää nämä myös, kuten taustasta ehkä voi teemaa hieman huomata ;)


Yllä esimerkki siitä, miten meillä yhteiskuvaus sujuu. Taitolaji se on tämäkin.

perjantai 12. lokakuuta 2018

muuttoapulaiset

Kolme vuotta sitten muutin pienestä yksiöstä isompaan kaksioon, ja jo silloin homma tuntui hankalalta parin hassun laatikon ja yhden kaikkialle ehtivän kissan kanssa.

Nyt meillä on edessä muutto isoon kolmioon ystäväni kanssa. Sekä laatikoiden että kissojen määrä on kolminkertaistunut ja se tekee hommasta luonnollisesti kolme kertaa haastavampaa.

Onneksi kissat osallistuvat.

Kaikkein tärkeimmät on jo pakattu.
Ahkerat apulaiset tyhjentävät hyllyjä.
Seuraava päivitys tuleekin sitten jo uudesta kodista :)

sunnuntai 9. syyskuuta 2018

mainonnan uhri

Jotkut ehkä muistavat viime vuoden marraskuussa kissamaailmaa kohauttaneen tuotteen, nimittäin "höpötatin". Tästä kissanminttulelusta tuli kissanomistajien keskuudessa niin suuri hitti, että se myytiin loppuun kaikista kaupoista.

Itse en tähän vouhotukseen lähtenyt mukaan enkä uskonut, että itse koskaan haksahtaisin mihinkään vastaavaan hömpötykseen.

Vaan toisin kävi. Musti ja Mirrin valikoimaan tuli luolapeti, joka lisäksi oli heti myyntiin tultuaan alennuksessa.


Niinhän siinä kävi, että tämän pehmoisen ja lämpimän pesän suosio suorastaan räjähti Facebookin sfinx-keskusteluryhmässä. Yhdeltäkään ryhmän jäseneltä ei tämä varmasti jäänyt huomaamatta, sillä kuvia nakukissoista näissä pedeissä suorastaan tulvi yksi toisensa jälkeen.

Ja niin se oli sitten itsekin ostettava.


Kotiin päästyä riitti, että laski pesän lattialle, ja Hertta valloitti sen saman tien. Muita kissoja se ei ole suostunut sinne päästämään. Tätä kirjoittaessa pesä on ollut lattialla jo useita tunteja, eikä Hertta ole poistunut sieltä vielä kertaakaan.

Mahtaakohan sitä saada enää yöksi kainaloon lainkaan?

maanantai 3. syyskuuta 2018

mites tässä näin kävi

Aika kuluu kuin siivillä ja yhtäkkiä sitä huomaa, että edellisestä blogikirjoituksesta on kulunutkin jo lähes puoli vuotta. Kevät oli itselleni vaikeaa aikaa. Paljon asioita tapahtui, niin hyviä kuin huonojakin, eikä aikaa blogin kirjoittamiseen juuri jäänyt.

Tuossa välissä on vietetty Sulevin ja Hertan syntymäpäiviä, sydänultrattu Torsti, käyty näyttelyssä, tutustuttu uuteen perheenjäseneen ja itse olen vastaanottanut uuden koulupaikan. Hieman yli kuukauden päästä meillä on edessä muutto, kun muutetaan lauman kanssa isompaan asuntoon. Näistä asioista kirjoittelen varmaan vielä myöhemmin lisää.

Jottei tämä postaus jäisi ihan pelkäksi lyhyeksi päivitykseksi, tässä hieman kuvia viime helmikuun Ery-Sydin näyttelystä, joiden muokkaamiseen syystä tai toisesta meni näin kauan. Parin viikon päästä onkin jo kyseisen yhdistyksen toinen näyttely, johon Hertan kanssa olemme osallistumassa.








Kuvista huomaa kenties tiettyä rotuteemaa ;)

keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

kiima!

Jokaisen vanhemman elämässä tulee eteen se hetki, kun ymmärtää, ettei oma vauva olekaan enää ihan niin vauva.

Hertta, viikkoa vaille 9 kk, aloitti tällä viikolla ensimmäisen kiimansa. Herttahan on minulla sijoituksessa, eli se tulee kiimailemaan vielä useiden vuosian ajan. Parasta siis alkaa tottua tähän!


Voi kamala, mun vauvani on kasvanut aikuiseksi!