perjantai 10. marraskuuta 2017

ompelijan (epä)apulaiset

Kaikki kissan(ja ehkä muidenkin eläinten)omistajat tietävät, että eläimillä on tapana olla aina tiellä silloin, kun sitä vähiten kaipaisi.

Tarkoituksenani oli ommella kissojen kuljetuskoppaan uusi päällinen, jotta kopassa olisi mukavan lämmin kulkea myös talvella, eikä myöskään sade tai viima pääsisi koppaan sisään.


Ongelmat alkoivat jo kaavoituksessa. Rapiseva paperi ja erityisesti saaliseläimen tavoin liikkuvat sakset innostivat Hertan vetelemään voltteja paperin päällä. Kaavat saatiin kuitenkin valmiiksi (lähes) ehjänä, mutta pikkukissan into ei loppunut siihen.

Hauskuus vasta alkoi, kun kangas leviteltiin lattialle. Kissoilla oli käynnissä kilpailu siitä, kuka saisi mytättyä eniten kangasta lyhyimmässä ajassa. Voittajasta ei ole kysymystäkään, se oli Hertta.


Työn edetessä aloin ihmetellä, kun kissat ovat olleet pitkään hiljaa ja osallistumatta. Vastaus mysteeriin selvisi, kun olisin tarvinnut lisää kangasta. Kissat olivat käpertyneet lämpimään kassiin nukkumaan ja näin muistuttivat omistajaakin taukojen tärkeydestä.

Välillä myös tuijotettiin tuomitsevasti:
"Tuleekohan tosta ikinä valmista..."
Ja välillä nukahdettiin koko työn päälle:
Lämmin unipussi
Uskomatonta, mutta totta! Suojus kuitenkin valmistui kissojen avustuksesta huolimatta.


Olen nähnyt useita erilaisia kopan suojuksia, mutta mikään niistä ei ole oikein palvellut omia tarpeitani, sillä niissä on yleensä katto-osa kiinteä ja oven edessä avoin sivu. Itse suosin nimenomaan näissä kopeissani olevia kattoluukkuja. Isossa kopassa ei ole myöskään kahvaa, joten en turhaan ommellut reikää sellaiselle. Jostain pitää kissojen saada happeakin, joten häkin oven kohdalla on pikkuruinen sydän ♥, josta ilma pääsee kulkemaan.

Nyt ei kissat palele! Tämä pääseekin heti koekäyttöön, kun huomenna ja sunnuntaina olemme Lemmikkimessuilla URK:in näyttelyssä. Lauantaina mukana ovat Torsti ja Hertta (näyttelydebyytissään!) ja sunnuntaina vain Torsti.

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

tilannepäivitys

Kaikki, jotka meidän elämää seuraa tietää, että Hertan tulo perheeseen aiheutti Torstissa vastahakoisia tuntemuksia. Monia kiinnosti miten Torsti on tottunut tilanteeseen.

Olin niin pettynyt, kun huomasin, että tarkennus on osunut väärin! Kattokaa mitkä söpönassut!
"Mun vauva!"
Vastaus on hyvin.

lauantai 7. lokakuuta 2017

Hertta

Eilen perjantaina meidän perheeseen muutti uusi asukas. Saanko esitellä: Hobbitqueen's Nicoletta eli tuttavallisimmin Hertta.


Hertta tuli meille sijoituskissana, eli joskus tulevaisuudessa tullaan näkemään myös pikkuherttoja. Nyt Hertta saa kuitenkin itse keskittyä olemaan pikkuhertta.

Olin jo unohtanut miten vaikeaa pentujen kuvaaminen onkaan. Lähestulkoon kaikki kuvat oli joko tarkentuneet aivan väärään paikkaan tai muuten vain tärähtäneitä. Päätin kuitenkin esitellä teille niistä osan, koska ne olivat mielestäni hauskoja.

Blep
Automatka kotiin oli silkkaa huutoa. Miten näin pienestä kissasta voikaan lähteä niin hurjan kova ääni. Hertta oli hurjan reipas uudessa kodissa, heti tutkittiin kaikki paikat. Huuto jatkui kuitenkin myös kotona, sillä kaikki tutut kaverit ja sisarukset olivat kadonneet johonkin.

"Kissojen tärkein oppi: roskat ovat parhaita leluja"
Kokemuksesta tiesin, että Sulevi hyväksyy uudet kissat reviirilleen helposti, niin myös tällä kertaa. Ensi näkemältä Hertta luuli Sulevia vanhaksi laumatoverikseen ja meni iloisena tervehtimään, mutta kun se haistoi Sulevin hajun, totuus valkeni. Pikkukissasta lähti mahtava murina ja puhina. Sulevi ei ollut moksiskaan.

"Siis haisteliks toi setä just mun takamusta?"
Torsti sen sijaan ei ollut tilanteesta yhtä onnellinen. Se piilotteli suuren osan illasta sängyn ja sohvan alla ja sähisi ja murisi minullekin, kun pennunhajuisilla sormillani menin lähelle.

Onneksi tilanne alkaa pikkuhiljaa rauhoittua.

"Kukaan ei kysynyt mun mielipidettä tästä asiasta!
Hieman pikaisempi päivitys tällä kertaa, mutta tulette varmasti kuulemaan jatkossa paljon myös Hertasta ;)

tiistai 26. syyskuuta 2017

kärpänen!

Pari päivää sitten meidän perhe kasvoi yhdellä jäsenellä. Ilma oli poikkeuksellisen lämmin, joten avasin parvekkeen oven kissoille. Parvekelasin raosta tunkeutunut kutsumaton vieras koki sen kuitenkin tervetulotoivotuksena ja päätti asettua taloksi. Se oli kärpänen.

Sitkeistä yrityksistä huolimatta tunkeilijaa ei ole vielä saatu häädettyä asunnosta. Parin päivän yhteiselon jälkeen olen kuitenkin todennut, että tässä on myös hyvät puolensa. Nyt voin hyvillä mielin poistua kotoa ja olla varma, että joku jää tänne viihdyttämään kissoja.


Toivottavasti vieras kuitenkin poistuu pian, ettei täällä pian ole kokonaista kärpäskoloniaa.

"Mihin se lentävä herkkupala meni?"

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

valokuvaussessio

Aina en jaksa kaivaa kameraa esille, vaikka haluaisin ottaa kissoista kuvia. Silloin auttaa, kun paikalle kutsuu kissahullun ystävän, joka myös pitää valokuvaamisesta. Win-win-tilanne.

Nämä kaikki kuvat on ottanut ja muokannut Saana Pyyhtiä!










keskiviikko 30. elokuuta 2017

RUROK 27.8.2017

Viime viikot ovatkin menneet näyttelypainotteiseen kirjoitteluun. Seuraava näyttely meillä on marraskuussa, joten näitä ei nyt hetkeen taas tulekaan.

Sunnuntaina matkattiin kissojen kanssa Tammistoon ShowHau Centeriin, jossa RUROK järjesti kansainväliset kissanäyttelyt. Saavuimme hyvissä ajoin aamulla, että saisimme varmasti paikan kaksoishäkille, mutta lauantaina paikalla olleet sfinx-ihmiset olivatkin ystävällisesti meille varanneet paikan.

Torsti ottaa odottelun rennosti.
ShowHau Center oli näyttelypaikkana todella ahdas ja kun sinne lisätään valtava ihmismassa, myös lämpötila siellä nousi nopeasti. Toivottavasti en haissut ihan kohtuuttomasti hieltä.

Sulevin arvosteluvuoro tuli ensin. Sulevin tuomarina oli Marina Vinkel. Tavalliseen tapaansa Sulevi oli pöydällä ärtynyt ja läpsäisikin tuomaria varoitukseksi. Onneksi se kuitenkin arvostelun edetessä rauhottui hieman. Edellisen viikonlopun arvostelun jälkeen olin valmistautunut murskatappioon, mutta tuomari kehuikin Sulevia maasta taivaasaan. Tuomarin sanoin: "He's in harmony but not happy". Saimme myös kutsun tuomarin parhaaseen. Tuomarin parhaassa meitä vastassa oli neljä muuta kissaa. Yksi toisensa jälkeen kissoja lähetettiin kehästä pois ja yhtäkkiä jäljellä oli enää Sulevi ja toinen kissa. Tuomari jälleen kehui Sulevia, mutta valitsi parhaakseen sinisen abessinialaisen, joka oli meille jo entuudestaan tuttu kilpakumppani. Torsti nimittäin hävisi sille tammikuussa tuomarin parhaan valinnassa. Sulevin tulos oli EX1 CAGPIB (grand int. premier-serti).

Torstin vuoroa sen sijaan saimme odotella vielä pitkään. Pojat olivatkin umpiunessa, kun Torstin vuoro viimein tuli. Torstin tuomarina oli Anne Veland. Tämä tuomari halaili kaikkia kissoja, jotka vain siihen suostuivat, eikä Torsti ollut poikkeus. Jo heti ensivilkaisulta tuomari sanoi, että totta kai tämä kissa saa sertin ja kirjoitti sen arvosteluseteliin ensi töikseen. Hän piti kovasti Torstista, hieman noottia tuli karvaisuudesta, mutta sekään ei ollut liian suuri virhe. Torsti sai myös kutsun tuomarin parhaaseen, mutta tälläkin tuomarilla voiton vei abessinialainen. Torstin tulos oli sama kuin Sulevin eli EX1 CAGPIB.

Vasemmalla Sulevin arvostelu, oikealla Torstin. Sulevi sai jopa sydämiä arvosteluunsa!
Näyttelypäivä siis meni oikein hyvin ja kuten luvattua, tämä oli luultavasti Sulevin viimeinen näyttely.

perjantai 25. elokuuta 2017

Tallinna 20.8.2017

Sunnuntaiaamu alkoi melko väsyneissä tunnelmissa. Kissat olivat innostuneet juoksemaan kilpaa hotellihuoneessa keskellä yötä, eikä nukkumisesta oikein meinannut tulla mitään. Kahdeksan aikaan aamulla pakkasimme kissat mukaan ja lähdimme taksilla näyttelypaikalle.

Moni näytteilleasettaja oli ollut paikalla vain lauantaina ja sunnuntaina halli ammottikin tyhjyyttään. Siirsimme kangashäkin muiden sfinxien häkkien läheisyyteen ja tällä kertaa pojat saivatkin nauttia paljon suuremmasta tilasta (vaikka se aika taisi silti mennä vain nukkuessa).

Kuten lauantaina, myös sunnuntaina pojat olivat eri tuomareilla ja myös tällä kertaa arvostelujärjestys oli erilainen. Tällä kertaa Sulevin vuoro tuli melkein heti aamusta. Sulevilla oli tuomarina Ad de Bruijn. Sulevi oli arvostelussa yllättävän hyväntuulinen, ilmeisesti siksi, etten joutunut herättämään sitä päiväunilta. Sulevin tuloksena oli EX1 CAPIB (int. premier-sertifikaatti) ja IP eli tällä kertaa oli Sulevin vuoro valmistua International Premieriksi. Kutsua tuomarin parhaaseen emme saaneet, mitä osasin odottaa.

Torstin tuomarina oli Elena Noskova, joka on tuomaroinut Torstin pentuna aiemmin. Hän vaikutti pitävän Torstista kovin, vaikka löysikin hieman huomautettavaa pään muodossa. Tuloksena saimme EX1 CAGPIB (grand int. premier-sertifikaatti). Arvostelun lopuksi tuomari vain kiitti meitä ja hämmentyneenä jäin ihmettelemään saimmeko kutsua tuomarin parhaaseen vai emme. Oli meidät kuitenkin sinne kutsuttu, mutta voitto meni somalikissalle.

Sulevi arvostelussa.
Näyttely päättyi sunnuntaina jo kolmen aikaan. Vaikka tein laivavarauksen jo vapun tienoilla, ei silloin ollut enää yhtäkään lemmikkihyttiä vapaana iltapäivän laivaan. Kissojen kanssa ei oikein voi myöskään notkua kaupungilla tai edes ulkona satamassa, kun tuuli puhalsi niin kovasti. Jouduimme siis odottelemaan satamarakennuksessa yli kolme tuntia laivaamme.

"Mutta kun tuolla olisi niin paljon tutkittavaa!"
Torsti makoili kopassaan koko tämän tyynesti, mutta Suleville odottelu oli vaikeaa. Olin kuitenkin varustaunut valjailla ja Sulevi saikin istuskella sylissä suuren osan ajasta. Jälleen kerran pojat aiheuttivat paljon ihastusta muissa matkustajissa.

Kotimatkalla!
Kotiin pääsimme vasta yhdentoista aikoihin illalla. Kyllä sinä yönä nukuttiinkin erittäin sikeästi.

Erityiset kiitokset äidilleni matkaseurasta, kantoavusta ja kaikesta muustakin. En olisi selvinnyt ilman apuasi ♥ Ja lisäksi kiitos isälleni kyydityksistä!
Vasemmalla Sulevin arvostelu, oikealla Torstin.
Sunnuntaina meillä onkin vuorossa Rurokin näyttely Vantaalla Showhau Centerissä. En olisi halunnut aivan näin tiheitä näyttelykertoja kissoille, mutta se näyttely järjestetään niin lähellä, etten vain voinut jättää sitä välistä. Tämä tulee luultavasti olemaan Sulevin viimeinen näyttely, enkä odota sieltä sille kovin suurta menestystä. Jos se saa edes sertin, olen todella tyytyväinen, mutta tiedostan, että sekin voi olla jo kiven takana. Peukut pystyyn!