lauantai 22. huhtikuuta 2017

RUROK 22.4.2017

Ensimmäinen päivä RuRokin näyttelyä takana. Saavuimme suunniteltua aikaisemmin Messukeskukselle, mutta jono eläinlääkärin tarkastukseen oli jo silloin aivan huiman pitkä. Odottelimme omaa vuoroamme reippaasti yli puoli tuntia.

Sulevi: "Poispoispoispoispois!" Torsti: "Jaahas täällä taas."
Lopulta saimme häkit sisustettua ja kissat laitettua sisään. Ja Sulevi oli heti vaatimassa pääsyä ulos. Noin tunnin ajan se jaksoi riehua ja lisäksi kaikenlaista vihaista naukumista ja ulinaa saivat kaikki lähettyvillä olevat kissat osakseen. Lopulta se rauhoittui, kun tajusin antaa sille peiton.

Kun meidän kehävuoro lähestyi, huomasin että Sulevi hankasi silmäänsä ja se oli turvonnut ja punainen. Epätoivoisesti yritin pyyhkiä märällä paperilla silmää ja heitin jo mielessäni hyvästit sertille. Kun meidän vuoro kuitenkin tuli ja nostin Sulevin häkistään, silmä aukesi välittömästi. Uhittelu muille kissoille kuitenkin jatkui aikaisempaan tapaan.

Tuomarina Sulevilla oli Ireneusz Pruchniak. Tuomarinpöydällä Sulevi istuskeli rauhassa, mutta tuomarin yllättävästä nostosta Sulevi ei pitänyt ja vähän sähähtikin, mutta tuomari vain piti Sulevin temperamentista. Tuloksena siis saatiin EX1 CAP (premier-sertifikaatti) ja kutsu tuomarin parhaan valintaan. TP-kisassa tuomari ei kuitenkaan luonut Suleviin enää katsettakaan ja voitto menikin hienolle cornish rexille.

Torsti vietti koko päivän vain nukkuen. Tuomarina sillä oli Hanne Sofie Sneum. Tämä tuomari pusutteli ja halaili jokaista kissaa, eikä Torsti ollut poikkeus. Torsti istui tuttuun tapaansa kylmän rauhallisesti koko arvostelun ajan. Torstilla tulos myöskin EX1 CAP ja kutsu tuomarin parhaaseen. Torstilla oli vastassa hieno supreme premier abessinialainen, joka veikin voiton.


Sulevin arvosteluseteli vasemmalla ja Torstin oikealla.
Jotkin asiat arvosteluissa aiheuttivat hieman kikatuksia, esimerkiksi tuomarin huomautus Torstin pyöreydestä, "super kitchen". Lisäksi kommentti Sulevin setelissä turkista, "ei turkkia". Tämä muuten on ensimmäinen kerta kun arvostelun käsialasta saa selvää! Johtuisiko siitä, että sen on kirjoittanut tuomarioppilas eikä tuomari? ;)

Jos Torsti huomenna saa sertin, valmistuu se Premieriksi! Peukut siis pystyyn.

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

hammaslääkärissä + näyttelyjuttuja

Tänään käytiin Sulevin kanssa taas hammaskivenpoistossa. Viime kerrasta ei ole vielä vuottakaan, mutta hampaat olivat jo varsin rusehtavia ja henki löyhkäsi hirveästi. Normaalisti olisin ehkä katsellut tilannetta vielä jonkin aikaa, mutta päätin hoitaa homman pois nyt, sillä ilmoitin Sulevin ensi viikonlopuksi Rurokin näyttelyyn Helsingin Messukeskukseen! Tämä onkin Sulevin ensimmäinen näyttely ikinä.

Jos joku Eläinystäväni-messuille menijä tämän sattuu huomaamaan, meidät löytää lauantaina numeroilla 301 (Sulevi) ja 305 (Torsti) ja sunnuntaina 277 (Sulevi) ja 281 (Torsti), elleivät järjestäjät nyt yllättäen päätä näitä muuttaa.


Eläinlääkärillä tuikattiin nukutuspiikki Suleviin ja sanottiin, että "jos sitä pelottaa, niin se saa halutessaan mennä kaapin alle piiloon, kyllä se sitten nukkuvana sieltä saadaan esiin!" Hieman naureskelin ajatukselle, sillä Sulevi vain halusi päästä tutkimaan uusia paikkoja.

Tunnin päästä luvattiin, että hommat on hoidettu ja kissan saa tulla hakemaan. Kun sitten tuntia myöhemmin astelin eläinlääkärin ovesta sisään, kuulin tervehdykseksi tuttua Sulevi-huutoa (useiden suljettujen ovien takaa). Ilmeisesti Sulevi oli aikalailla jo ehtinyt huutaa, koska sen ääni katosi.

"Mamma väittää, että näytän ihan jänikseltä."

Aikaisemmin en ole eläinlääkärissä saanut hakea yhtäkään kissaa näin aikaisin kotiin, vaan niiden tilaa on tarkkailtu eläinlääkärillä useiden tuntien ajan. Niinpä Sulevin käyttäytyminen ja olemus kotiin tultua aiheutta hieman kikatuksia omistajassa. Raukkaparan suu roikku auki ja kieliki tunki ulos ja pari kertaa se nukahti istuvilleen.

Onneksi tätä ei tarvitse tehdä usein!

tiistai 28. maaliskuuta 2017

hajonneen sohvan mysteeri

Pitkin asuntoani oli ilmestynyt pieniä selittämättömiä vaahtomuovinpalasia jo jonkin aikaa. Sama ilmiö oli myös toistunut vanhempieni asunnossa. Kovasti on ihmetelty, että mistähän näitä nyt ilmestyy.

Mysteeri selvisi, kun imuroidessa kurkkasin sohvan alle. Yleensä robotti-imuri hoitelee sohvan alusen, enkä siellä erityisemmin kyyki. Huomasin kuitenkin sohvan takana huolestuttavan kasan vaahdomuovinpaloja ja aloin mielessäni jo ynnätä asioita yhteen.


Jep. Valtava reikä sohvan takana, josta revitty vaahtomuovit pois. Nämäkin tihutyöt ovat jatkuneet ties kuinka pitkään enkä ollut lainkaan tietoinen tästä! Olin myös ilmeisesti vaatteissani tai tavaroissani kuljettanut niitä mukanani.

Kissoja en itse tihutöissä ole tavannut, mutta yhtään sormia tai tassuja osoittamatta arvaan kyllä kuka tämän takana on.

"Jaha vai heti täällä syytellään vaikka mitään todisteita ei ole!!"
Einarin olen kuullut raapivan sohvan takana useastikin, mutten ikinä hoksannut, että se oikeasti kynsii sohvaa rikki.

Reikä on nyt paikattu, ja toivottavasti enää ei tarvitsisi tehdä tällaisia uusia löytöjä.

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Sulevin siivousoperaatio

Sulevi: Kuulkaas, kun nyt mä kerron mun uusimmasta tempauksesta!

Oon yrittänyt tolle emännälle vinkata, että se vois siivoo kyl vähän useemmin, mut se vaan esittää kuuroo! No eilen mä päätin vähän näyttää sille et kuka tääl määrää!

Näin mun tilaisuuden tulleen, kun emäntä rojahti sohvalle lojumaan ja samalla se oli tuonut ison mukillisen vettä mukanaan sohvapöydälle. Aikani siinä hyörin, ettei se huomais mun aikeita ja sitku totesin, et nyt sen huomio on jossain muualla niin BAM! Menin ja kippasin koko mukin sisällön pitkin pöytiä ja lattioita!

Tässä demonstroin miten salakavalasti kyttäsin mukia.


Emäntä tais kyl päästää pari kirosanaa siinä vaihees ku se vesi roisku kans sen vaatteille, mut toisaalta ei se ikinä pese housujaankaan et tää oli kyl tällast extrapalveluu.

Siinä sitte hyvin tyytyväisenä vieressä katoin, ku emäntä varmaan ekaa kertaa elämässään kumartu kuuraamaan lattiaa. Ja pöytää. Ja mattoa.

Oppiipahan mokoma!
 

torstai 9. maaliskuuta 2017

kissanminttupöhinät

Jopas nyt, kaksi videopäivitystä peräkkäin!

Meillä ei ole koskaan tarjottu kissoille kissanminttua eikä ole edes tullut ostettua sitä sisältäviä leluja. Huomasin Zooplussan palkkiokaupassa tarjolla olevan Kong Kickeroon ja päätinkin ostaa sen, kun pisteitäkin oli kerääntynyt ihan kiitettävä määrä.


Hyvä, että lelun sai paketista irti, kun tämä kolmikko syöksyi sen kimppuun. Olin suorastaan yllättynyt siitä, miten kissanminttu vaikutti näihin kolmeen. Molemmat nakut muuttuivat aggressiivisiksi ja Einari... no, se muuttui tavallista kiehnäävämmäksi.

Ekassa videoklipissä kuulee, kun Sulevi suutuspäissään tuhoaa uutta pahvilaatikkoa ja tokasta klipistä jouduin jopa poistamaan yhdestä kohdasta äänen, kun Torsti yllättäen puraisi käsivarttani ja huudahdin kivusta.

Vielä ei ole varmuutta saako lelu jäädä kissoille vakituisesti vai aina välillä tarjottavaksi viihdykkeeksi, mutta ainakaan puhdasta kissanminttua en tämän kokemuksen jälkeen ole ostamassa.

perjantai 3. maaliskuuta 2017

pähkinä purtavaksi

Meillä varsinkin nakut kaipaavat kovasti aktivointia, mutta en ole viitsinyt ostaa kalliita aktivointileluja, koska kyllähän kaikki tietävät miten kissat toimivat. Jos siitä on maksettu, se ei ole kiva.

Keksinkin pari päivää sitten, että Catit-radastahan mahtuu tassu sisään, mutta suu ei ja heittelin näiden lempiherkkuja, kuivattuja pikkukaloja, sinne. Torsti älysi homman sekunneissa. Sulevi ei ole vielä keksinyt oikeaa taktiikkaa ja Einari ei ole edes yrittänyt.


Tästä saa kyllä loputonta viihdettä, kun katsoo Sulevin tunkevan koko radan suuhunsa.

tiistai 14. helmikuuta 2017

vuoden ensimmäinen parvekeretki

Edellisestä päivityksestä taas kulunut hieman pidempi tovi, tässä on ollut kaikenlaista sairastelua ja ties mitä ilmassa!

Sulevi kiinnostui naapurin rouvasta.
Parina viime päivänä onkin ollut todella nätti ilma ulkona, johan tässä alkaa haikailemaan kevään perään. Tänään kissat pääsivätkin viettämään aikaa parvekkeella ihan kunnolla ensimmäistä kertaa tänä vuonna.

Einarin mielestä puu on paras.
Ei siinä tainnut kestää sekuntiakaan oven avauksesta, kun kaikki kolme kissaa ryntäsivät ulos. Kyllä tätä on odotettu!

"Hei äiti kato mua, kato mua äiti, hei äiti!"
Yllä olevasta kuvasta näkee hyvin, miten parvekkeesta on muodostunut meidän kiipeilypuiden hautausmaa. Molemmat kuvan puista ovat hajonneet käytössä ja odottavatkin parvekkeella roskiin joutumista. Kissojen mielestä ne ovat kyllä ihan hyviä tällaisenakin.

Lämpötila oli kuitenkin vain jonkin verran plussan puolella ja jonkin ajan kuluttua vilu iskikin poikiin ja sitten oli hyvä tulla vällyjen väliin nukkumaan.

Eilen tuli myös ilmottauduttua RuRokin näyttelyyn, joka pidetään Helsingin Messukeskuksessa 22.-23.4.! Lisäksi huomasin yllätyksekseni, että kesäkuun Ery-Sydin näyttely onkin siirtynyt Hyvinkäältä Helsinkiin Vermoon! No, tämähän sopii meille oikein hyvin!

Hyvää alkavaa kevättä ja tietysti ystävänpäivää kaikille! ;)