maanantai 17. heinäkuuta 2017

Sulevi sydänultrassa

Perjantaina kävimme Sulevin kanssa kuulemassa tuomion Sulevin sydämen kunnosta. Olin alunperin suunnitellut ultrata Sulevin syksyn aikana, mutta Torstin HCM-diagnoosi pisti vähän vipinää kinttuihin. Sulevi on kuitenkin Torstin sukulainen ja lisäksi se saa ajoittain kummallisia yskäkohtauksia ja sen varpaat ovat aina aivan jäässä. Jos sydänsairaan kissan varpaat ovat kylmät, niin sairaus on usein edennyt jo hyvin vakavaksi.


Sulevi rakastaa eläinlääkärissä käymistä, mutta kopassa istuminen on ihan kamalaa. Muistin tällä kertaa ottaa valjaat mukaan ja vuoroa odotellessa ehdittiinkin kiertämään koko käytävä ainakin viidesti ympäri.

Itse tutkimus oli Sulevin mielestä aivan kamalan tylsä eikä kyljellään makaamisesta tullut yhtään mitään. Lopulta eläinlääkäri totesi, että kuvataan se sitten seisaaltaan, mutta ei se ollut Sulevista yhtään sen mukavampaa. Siellä huoneessa olisi ollut paljon mielenkiintoisempia asioita tutkittavana!

"Tonne se tyyppi meni!"
Sulevin sydänultran tulos oli kuitenkin helpotus, sydän on täysin terve tällä hetkellä. Sulevi vain on tullut omistajaansa, meillä molemmilla palelee varpaat. Keuhkoputkesta kuului myös vinkunaa eli Sulevilla on myös alkavaa astmaa, jota etukäteen arvelinkin, onhan Sulevi kuitenkin atoopikko.

Erittäin positiivinen diagnoosi siis!

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Severillä kylässä

Lauantaiaamuna herätyskello soi jo ennen kukon laulua. Karvattomat unikaverini totesivat, että oli aivan kohtuuttoman aikaista, eivätkä tahtoneet päästää minua sängystä ylös laisinkaan. Hyvä syy aikaiselle heräämiselle kuitenkin oli, sillä minun täytyi ehtiä jo kuudelta junaan. Kohteena tällä kertaa oli Härmä ja tarkemmin Powerpark. Mutta huvittelua ennen oli tarkoitus huvitella vielä toisella tavalla, kävin nimittäin ihastelemassa ystäväni kissanpentua Severiä.

"Mikä siellä meni!?"
Olin ihan yllättynyt miten pienen pieni Severi vielä oli, voi mikä suloisuus se olikaan! Se tuli heti ovelle vastaan häntä pystyssä kerjäten rapsutuksia! Ja siis... kyseessä oli kenties pehmein kissa, jota olen ikinä silittänyt.

Naureskelin aiemmin, että nimen perusteellahan tämä kissa sopisi erinomaisesti myös meidän lauman jatkeeksi, vai mitä sanotte? :D


Kameran esiin kaivaessani kissa livahti piiloon samantein! Lopulta epätoivoisen maanittelun jälkeen Severi tuli esiin ja kyllä sen kiinnostus heräsikin kameran sulkimen äänestä. Lopulta röhnötin lattialla napsien kuvia ja toivoen, että edes jokin onnistuu, sillä Severi olisi mieluummin hyppinyt ympäriinsä lelun perässä.


Olin aamulla napannut järkkärin ja erillisen salaman mukaan ja urhoollisesti kannoin niitä mukanani koko neljän tunnin matkan. Perille päästäessä unohdin kuitenkin salaman kyyditsijän autoon, enkä enää jaksanut hakea sitä sieltä erikseen. Parhaani mukaan olen siis kuvia muokannut paremmiksi.

Ostin myös uuden näytön, enkä ole varma sen väriasetuksista, joten toivottavasti kuvat ovat silti katsottavia!

Kaupunkilaisen on vaikea uskoa, että juna-asemalla todella on vain yksi laituri!
Pitkän päivän jälkeen oli kyllä kiva palata takaisin kotiin, jossa nakupojat jo kovasti odottelivat minua takaisin ♥

Erityiskiitokset Sennille, että sain tulla käymään ja myös rannekkeesta! ;)
 

tiistai 13. kesäkuuta 2017

lepää rauhassa Einari

9.5.2015 luokseni saapui vajaan vuoden ikäinen, ihmistä pelkäävä, sähisevä musta karvapallo. 12.6.2017 kissojen taivaaseen lähti vajaan kolmen vuoden ikäinen, silityksiä rakastava, lempeä musta karvapallo.

© Saana Pyyhtiä
Huomasin Einarin laihtuneen jo muutama kuukausi sitten, mutta vaa'an mukaan pudotus ei ollut merkittävä, ja päättelin Einarin vain näyttävän laihalta pudotettuaan talviturkkinsa. Einarin kunto kuitenkin romahti noin viikossa todella huonoksi, se laihtui entisestään ja oli apaattinen. Varasin ajan eläinlääkärille, mutta diagnoosi oli pahempi kuin edes tajusin pelätä.

Eläinlääkäri tunnusteli Einarin vatsaa ja totesi tuntevansa siellä valtavan kasvainmassan. Einari oli aivan kalpea ja eläinlääkäri ihmetteli miten se on edes kyennyt seisomaan tässä kunnossa. Tilanne oli Einarin kannalta todella huono. Eläinlääkäri sanoi, että voin halutessani tuoda Einarin kotiin ja miettiä mitä haluan tehdä. Totesin, ettei ole sitä kohtaan reilua, että se kärsisi enemmän vain oman itsekkyyteni takia. Einari siis nukutettiin ikiuneen.

© Rekku Rescue/Tuulia. Tällä kuvalla Einari valloitti sydämeni.
Einarin elämän alkutaipale ei ollut helppo. Siitä voit lukea Rekku Rescuen blogikirjoituksesta. Tiesin jo Einaria ottaessani, että riski sen menettämiseen nuorena on suuri. En kuitenkaan arvannut, että tämä tilanne tulisi vastaan näin pian. Olen kuitenkin onnellinen, että sain tarjota sille parhaan mahdollisen kodin.

Tämän postauksen kirjoittaminen ei ollut helppoa, mutta asioiden purkaminen auttaa. Einari asuu sydämessäni ikuisesti.


Ja viimein sun matkaan
ei pääse saattajatkaan.
Ja lohtu on mulle
että siellä on kaikki sulle.

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

ERY-SYD 11.6.2017

Tänään oli Ery-Sydin Vermon näyttelyn toinen päivä.

Heräsin aamulla vasta myöhään, sillä paikan päällä ei tarvinnut olla kuin vasta oman arvostelun arvioituun aikaan, joka meillä oli 11.25. Kymmenen aikaan kännykkää selaillessani kuitenkin huomasin, että Facebookissa oli varoitettu pitkästä jonosta Vermon parkkipaikalle, koska siellä oli tänään myös kirpputori. En halunnut joutua etsimään paikkaa autolle jostain kaukaa, joten pakkasin kissat autoon ja lähdin matkaan. Perillä Vermossa odottikin jo aivan täyteen ahdettu parkkipaikka, mutta onneksi näyttelyyn osallistuville oli varattu oma alue.

Jouduimmekin sitten odottamaan omaa vuoroa melko pitkään, sillä sen lisäksi, että olimme yli tunnin etuajassa, tuomari oli lähes puoli tuntia myöhässä arvosteluissaan. Tänään meillä oli tuomarina sekä Sulevilla että Torstilla suomalainen Carin Sahlberg. Molemmat pärjäsivät arvostelussa hyvin, mutta tuomari ei lainkaan kertonut, kutsuttaisiinko meidät tuomarin parhaaseen vai ei, joten jouduin jäämään kärkkymään tuomarin pöydän lähelle tuloksia. Onneksi sfinxit olivat viimeisinä, joten kauaa ei tarvinnut jännittää. Molemmat pojat oli kutsuttu tuomarin parhaaseen ja niiden lisäksi yksi cornish rex. Ehdin jo ajatella, että sillehän se nominointi menee, mutta tuomari lähettikin sen pois ja sanoi, että valinta tehdään Sulevin ja Torstin välillä! Lopulta Torsti vei voiton ja tuloksena oli siis EX1 CAPIB NOM (international premier-sertifikaatti ja tuomarin paras)! Sulevi oli EX1 CAP (premier-sertifikaatti) ja valmistui premieriksi!

Torsti paneelissa.
Olin jo aikaisemmin mielessäni hieman naureskellut, että Torstihan nominoitiin sen ensimmäisessä näyttelyssä viime lokakuussa juurikin Vermossa sunnuntaina, niin pitäisihan sitä nyt perinteitä noudattaa! Ja kas kummaa, niinhän se mokoma sen sieltä päräyttikin. Paneelissa meitä vastassa oli abessinialainenn ja toinen sfinx, ja ehdin jo miettiä, että taasko me hävitään abessinialaiselle, aivan kuten viimeksi. Voitto meni lopulta kuitenkin toiselle sfinxille, eikä meille tullut yhtään ääntä, mutta osasin arvata sen jo etukäteen. Olin jo ihan onnessani siitä, että Torsti ylipäätään oli tuomarin paras!

Vasemmalla Sulevin arvosteluseteli ja oikealla Torstin. Näistähän sai jopa selvää!
En kyllä voisi olla ylpeämpi näistä pojista! Ensi kuussa Sulevilla on vielä Hämeenlinnassa näyttely ja sitten lähdetäänkin ulkomailta hakemaan tarvittavia sertejä!

lauantai 10. kesäkuuta 2017

ERY-SYD 10.6.2017

Pitkä blogihiljaisuus taas takana, työt ja opiskelut ovat stressanneet sen verran, että blogi on taas jäänyt hieman taka-alalle.

Tänään oli ensimmäinen päivä Ery-Sydin järjestämästä drive-in näyttelystä Helsingissä Vermossa. Eläinlääkärintarkastus oli merkitty päättymään jo yhdeltätoista, vaikka meidän kehät olivatkin vasta puolenpäivän jälkeen, joten hankkimalleni näyttelyhäkille tuli sittenkin käyttöä.


Olin aivan ällistynyt, kun Sulevi käyttäytyi häkissä kuin mallikansalainen, eikä edes piitannut naapurin sähinöistä ja murinoista. Ehkä se oli tämä oma kangashäkki, joka toi turvaa tai ehkä Torstin seura. Vai onko se ehkä vain kasvanut "aikuiseksi"?

Jo häkin pystytettyäni tutkailin luetteloa etukäteen ja hieman petyin huomatessani, että Sulevilla on sertikilpailu, eli sen kanssa samassa luokassa oli myös toinen samaan väriin kuuluva sfinx kisaamassa. Monilla muilla roduilla tämä on ihan normaalia, mutta sfinxejä on harvoin kovinkaan montaa samaan aikaan näyttelyssä ja yleensä Sulevin väriryhmästä ei ole ketään. Heitin mielessäni hyvästit sertille.

Torstin vuoro oli ensin. Torstilla tuomarina oli ranskalainen Yan Roca Folch. Hän piti kovasti Torstista ja kehui luonnetta kovasti. Tuomari ei selkeästi ilmaissut saimmeko kutsua tuomarin parhaan valintaan, joten epätoivoisena yritin kuunnella, että huudellaanko meidän numeroa kehään vai ei. Kyllähän se meidän numero sieltä löytyi. Kehässä oli Torstin lisäksi neljä muuta kissaa, ja voiton veikin itämainen lyhytkarva. Torstin tuloksena oli EX1 CAPIB (international premier-sertifikaatti).

Torstin tuomarin parasta odotellessa oli Sulevin vuoro. Tuomarina sillä oli suomalainen Pia Nyman. Olin henkisesti varautunut kaikenlaisiin ärinöihin ja murinoihin pöydälle joutuessa, mutta ei mitään! Sulevi esitti itsensä todella upeasti, teki tuttavuutta tuomariin ja tutkaili ympäristöä rauhallisesti. Tuomari myös kehui monia Sulevin ominaisuuksia ja ehdin jo hieman innostua, että saataisiinko me sittenkin se viimeinen serti kastraattiluokasta, mutta lopulta voitto meni kuitenkin toiselle sfinxille. Sulevin tulos oli siis EX2. Olin kuitenkin niin tyytyväinen Sulevin käytökseen, ettei häviö tuntunut pahalta.

Vasemmalla Sulevin arvostelu, oikealla Torstin. Kukapa näitä hieroglyfejä osaisi tulkita...?
Huomenna on sitten seuraavan näyttelyn vuoro. Sulevillakaan ei ole huomenna kilpailua sertistä, joten toivotaan, että tällä kertaa me se saadaan ja että poika valmistuisi premieriksi.

Kaverini oli myös seuranani (kuormajuhtanani) ja räpsi kissoista kuvia arvostelussa. Teen niistä mahdollisesti oman postauksen joskus myöhemmin.

torstai 18. toukokuuta 2017

hypertrofinen kardiomyopatia

Eilen kävimme Sulevin ja Torstin kanssa hakemassa rokotukset ja passit, että pääsemme elokuussa matkaamaan Tallinnaan näyttelyyn. Sulevi oli hetkessä hoidettu, mutta kun Torstin vuoro tuli, kuunteli eläinlääkäri sydäntä todella pitkään ja ehdin jo aavistaa pahinta. Lopulta lääkäri totesi, että kuulee sydämessä sivuäänen. Tämä oli minulle shokki, sillä Torsti on vain hieman yli vuoden vanha eikä sille ole ollut mitään sydänsairauden oireita.


Varasin heti seuraavaksi päiväksi ajan sydänultraan. Ultrassa Torsti käyttäytyi hyvin mallikkaasti, makasi vain kiltisi pöydällä eläinlääkärin kuvatessa sydäntä. Tulos oli kuitenkin se mitä eniten pelkäsin. Torstilla todettiin kohtalaisen pitkälle edennyt hypertrofinen kardiomyopatia eli HCM. Siinä sydämen vasemman kammion seinämät paksuuntuvat ilman syytä. Sfinxeillä ja muutamalla muulla rodulla tätä esiintyy hieman keskivertoa enemmän.

Lääkitystä Torsti ei saanut, sillä se on ollut tähän mennessä täysin oireeton. Jatkossa sydämen tilaa kuitenkin seurataan säännöllisillä ultrilla. Yleisesti ottaen HCM johtaa ennenaikaiseen kuolemaan ja näin nuorella kissalla todetun sairauden ennuste ei ole kovin hyvä. Toivon, että saan pitää Torstin seuranani vielä pitkään.

tiistai 9. toukokuuta 2017

näyttelyhäkki

Jo ensimmäisestä näyttelystä asti olen haaveillut omasta kankaisesta näyttelyhäkistä. Suurimmaksi osaksi siksi, ettei luvattomat sormet eksyisi koskettelemaan kissoja, silloin kun en ole paikalla vahtimassa. Oma häkki lisää hygienisyyttä myös muilla tavoilla ja lisäksi se mahdollisesti luo kissalle lisää turvaa, kun hajut on tuttuja ja kaikki sivut ovat "suljettuja".

Aito sturdia katselin pitkään, mutta ne ovat kuitenkin opiskelijabudjetilla melko kallis hankinta (vaikkei nämä "feikitkään" mitään halpoja ole). Halusin ehdottomasti myös euronäyttelyyn sopivan häkin (muovi-ikkunat takana), ja niitä saa on vain näissä tuplahäkeissä. Nyt kun käyn kahden kissan kanssa näyttelyssä, ei sijoitus tällaiseen tuplaan tuntunut niin pahalta (toisen puolen saa kyllä myös kasaan). Aluksi mietin näyttelyissä näkemääni VipStoren häkkiä, mutta en varsinaisesti innostunut punaisesta väristä.

Yksi päivä googlettelin näyttelyhäkkejä ja törmäsin Pet Nap-nimiseen kauppaan, josta en ollut ikinä ennen kuullutkaan. Sieltä löytyi juuri oikeanlainen häkki ja vieläpä mustana! Mielessäni pyörittelin, että uskaltaako mustaa ottaa, onhan se kuitenkin niin tumma, että näkyykö sieltä kissat ollenkaan.


Päätin kuitenkin tilata mustan häkin, siihen on kuitenkin helpointa yhdistellä mielen mukaan eri värejä. Sunnuntaina tein tilauksen ja tänään tiistaina se jo oli saapunut postiin.

En ole aitoja sturdeja koskaan hipelöinyt, joten en osaa verrata tämän tasoa niihin. Luultavasti tämä kuitenkin on laadultaan samanlainen kuin muutkin halpis-sturdit. Ihan tukevalta tämä tuntui, mutta riippukeinu ei varmasti kestä ison kissan painoa.

"Aika kiva leikkimökki."
Riitti, että häkin sai avattua ja jo siellä oli kaksi nakua tutkimassa tätä uutta hökötystä.

"Kukkuu!"
Luultavasti kuskaan tämän häkin mukanani Ery-Sydin näyttelyyn kesäkuussa nähdäkseni miten se kissoilla toimii. Oikeasti en varsinaisesti tarvitsisi sinne häkkiä, sillä kyseessä on drive-in näyttely, ja sfinxit arvostellaan lähes poikkeuksetta aina viimeisenä, joten vaikka kutsu tuomarin parhaaseen tulisi, se olisi heti meidän arvostelun jälkeen, eikä odottelua luultavasti tulisi.

"Ai taas jotain näyttelyjuttuja, pidä kuule hyvänäs vaan!"