vuoden viimeinen

Meidän vuoteen on mahtunut paljon erilaisia tunteita. Iloa ja surua, onnea ja epäonnea. Vastoinkäymiset pistivät välillä blogin kirjoittamiseen jarrut päälle, eikä tänä vuonna meiltä tullutkaan montaa päivitystä. Niinpä päätin näin vuoden lopuksi koota yhteenvedon siitä, mitä meille tänä vuonna tapahtuikaan. Osa asioista on jo painunut omastakin päästä unohduksiin, joten tyytykäämme näihin!

Tammikuu

Tammikuu oli itselleni kenties koko vuoden vaikein kuukausi, vaikka silloin ei todellisuudessa tapahtunut mitään merkittävää.
 

Helmikuu

Osallistuimme Hertan ja Torstin kanssa ERY-SYD:n näyttelyyn Helsingissä.

Hertan korvia kiusasivat ikävät kutinat, jotka eivät vain ottaneet loppuakseen. Korvista löydettiin tavallinen korvatulehdus.

Cairnterrierimme Manu nukkui ikiuneen.

Maaliskuu

Hertan korvat eivät millään ottaneet parantuakseen, ja kutinan yltyessä se raapi myös kaulan ihon rikki. Korvien tutkimuksesta ei kuitenkaan selvinnyt mitään syytä ja Hertta joutui kypäräpääksi (onneksi vain pieneksi hetkeksi).

Torsti täytti kaksi vuotta.

Hertta alkoi kiimailemaan ensimmäistä kertaa.

Perheeseemme liittyi sekarotuinen koira, Lyyti.

Huhtikuu

Huhtikuussa ei tapahtunut suuria, mutta kovasti opettelimme elämään sujuvaa yhteiselämää uuden perheenjäsenen kanssa (Hertta taisi vähän ihastua).

Toukokuu

Kävimme Torstin kanssa sydänultrassa selvittämässä aiemmin todetun HCM:n etenemistä. Ultraustulokset vaikuttivat melko lupaavilta, sillä ne eivät olleet juuri muuttuneet edellisvuodesta, jolloin sairaus todettiin.

Torsti seikkailee eläinlääkärillä

Kesäkuu

Sulevi täytti neljä vuotta.

Hertta täytti vuoden.

Heinäkuu

Osallistuimme Hertan ja Torstin kanssa SUROK:n näyttelyyn Keravalla. Torsti valmistui Grand International Premioriksi (GIP).

Elokuu

Käymme Hertan kanssa jälleen eläinlääkärille ärtyneiden korvien ja ihon takia. Kutinan aiheuttaja jäi jälleen mysteeriksi, vaikkakin epäilyksenä oli ruoka-aineallergia. Ruokavaliota en kuitenkaan koskaan muuttanut, ja kutina loppui niin mystisesti kuin se oli alkanutkin, eikä se ole enää palannut.

Syyskuu

Vaihdoin opiskelupaikkaa, mikä osaltaan hidasti blogin kirjoittamista.

Tämä peti lojuu nykyään täysin koskemattomana.

Osallistuimme Hertan kanssa ERY-SYD:n näyttelyyn Helsingissä. Hertta valmistui Championiksi (CH).

Lokakuu

Muutimme lauman ja ystäväni kanssa isompaan asuntoon.

Täytin 24 vuotta (hui).

Kävin vierailemassa Maailman voittaja-näyttelyssä Tampereella ja mursin matkalla kylkiluuni. Näyttelypäivä oli melko tuskainen, mutta ehdottomasti sen arvoinen.

Kollaasi WW2018-näyttelystä. Kuka tunnistaa ylärivin blogikissan?

Marraskuu

Marraskuussa oli aika taas panostaa kouluun, eikä mitään erikoisempaa tapahtunut.

Paitsi ne nalleasut, oi että!

Joulukuu

Kävimme tutustumassa TaikaTomun kissalan tuoreimpaan pentueeseen, tai no, pentuun eli TaikaTomun Queenieen.

Toivotan teille kaikille oikein hyvää uutta vuotta! Ensi vuoteen!

SUROK 23.7.2017

Viime sunnuntaina pakkasin aamulla aikaisin Sulevin koppaan ja lähdimme SUROK:in näyttelyyn Hämeenlinnaan.

"Joko mennään kotiin?"

Näyttelyyn saavuttua Sulevi rauhoittui melko nopeasti häkissään ja olikin koko aamun arvostelua odotellessa melko tyytyväisen oloinen. Kun meidän vuoro tuli esiintyä, Sulevia alkoikin ärsyttää erittäin paljon ja pöydälle päästessä se olikin jo pelkkää kirosanaa. Sulevi sihisi ja suhisi ja lisäksi läpsi useasti tassullaan (onneksi vain minua ja ilman kynsiä). Onneksi Sulevi kuitenkin hieman rauhoittui, kun se sai tuomarilta pienen huiskalelun ja loppuarvostelu sujuikin ihan hyvissä tunnelmissa.

"Jaahas, no kai tässä odotellessa voi rentoutuakin hetken..."

Tuomarina Sulevilla oli jälleen Pia Nyman, aivan kuten kesäkuussa Vermossa. Tällä kertaa meillä ei kuitenkaan ollut kilpailua ja saimmekin toivomani sertin. Tuomarin parhaisiin meitä ei kuitenkaan kutsuttu Sulevin pään ja karvaisuuden takia. Olin sitä osannut jo etukäteen odottaakin, joten tuloksena Suleville tuli EX1 CAPIB (international premier-sertifikaatti).

Sulevin arvosteluseteli.

Torsti vietti llähes koko päivän yksin kotona (äitini kävi sitä päivällä moikkaamassa) ja olin koko päivän siitä kauhean huolissani, mutta ilmeisesti huoleni oli turha. Torsti vaikutti pärjänneen oikein hyvin yksinään.

Seuraava näyttely meillä onkin Tallinnan näyttely kolmen viikon päästä! Jännittävää!

SUROK Lahti 21.1.2017

Tänään vietettiinkin päivä Lahdessa Surokin näyttelyssä. Aamulla piti lähteä jo aikaisin, että kerettiin ajoissa eläinlääkärin tarkistukseen, mutta onneksi isäni oli mennyt lupautumaan kuskiksi, joten ei tarvinnut sentään junaan raahautua tavaravuoren kanssa.

"Tänne mut raahattiin mut kysykö kukaan mun mielipidettä siitä haluanko kökkiä hikisessä häkissä koko päivän! No ei!"

Lahtihallissa olimme perillä hieman puoli yhdeksän jälkeen. Kymmenisen minuuttia odottelin eläinlääkärin tarkistusta ja sitten ei muuta kuin verhot ja kissa häkkiin ja odottamaan. Sfinxit kun arvostellaan kategoriassaan viimeisenä, niin meillä oli edessä neljän tunnin odotus ennen arvostelua.

Meidän häkkirivin vieressä oli myös kissa-agilitypöytä ja kävimmekin Torstin kanssa kokeilemassa sitä. Neljän esteen suorittamiseen meille meni huikeat viisitoista minuuttia (tai ainakin jotain sinne päin). Viimeisen esteen kohdalla ympärille kehkeytyi jo melkoinen väkijoukko ja Torsti oli aivan ihmeissään kaikesta siitä huomiosta.

Lopulta kuitenkin odotus oli ohi ja päästiin tuomarin eteen arvosteltavaksi. Meillä oli tuomarina Pam DelaBar. Tulokseksi saimme EX1 CAP (=premier-serti) ja kutsun tuomarin parhaan valintoihin. Olin jo etukäteen katsonut, että meitä vastassa olisi kaksi kovatasoista abessinialaista ja niin se voitto menikin niistä toiselle. Olen kuitenkin tosi tyytyväinen meidän tulokseen, serti oli juuri se mitä hakemaan mentiinkin!

Arvostelusetelin tulkkaaminen on aina ihan oma lajinsa. Parhaani yritettyäni päättelin, että ainoa valituksen aihe tässä on Torstin profiili, se on siis hieman liian suora, mutta siitä olin tietoinen jo etukäteen.

näyttelyhullu

Jotenkin kaikkea hommaa vain kasaantuu ja blogitekstien kirjoittamista siirtää eteenpäin vaikka asiaa olisikin ja yhtäkkiä huomaa, että edellisestä postauksesta onkin aikaa jo vaikka kuinka kauan.

Kuva © Tessa.lv

Uusia kuvia ei juurikaan ole tullut nyt otettua, mutta halusin jakaa tämän Tessan ottaman kuvan Torstista ERY-SYDin paneelissa 16.10.

Ja kyllähän se nyt täytyy myöntää, että ERY-SYDistä mukaan tarttui tällainen lievä näyttelyhulluus. Olenkin jo suunnitellut ties kuinka monta näyttelyä ensi vuodelle ja ilmoitinkin juuri Torstin SUROKin näyttelyyn Lahteen 21.1.17. Torsti ehtii juuri täyttää 10 kuukautta ennen näyttelyä, eli päästäänkin jo kisaamaan serteistä kastraattiluokassa! Nyt sitten vain jännittämään.

Tämä oli nyt tällainen pikapostaus, kyllä minä tästä vielä ryhdistäydyn!