Tallinna 20.8.2017

Sunnuntaiaamu alkoi melko väsyneissä tunnelmissa. Kissat olivat innostuneet juoksemaan kilpaa hotellihuoneessa keskellä yötä, eikä nukkumisesta oikein meinannut tulla mitään. Kahdeksan aikaan aamulla pakkasimme kissat mukaan ja lähdimme taksilla näyttelypaikalle.

Moni näytteilleasettaja oli ollut paikalla vain lauantaina ja sunnuntaina halli ammottikin tyhjyyttään. Siirsimme kangashäkin muiden sfinxien häkkien läheisyyteen ja tällä kertaa pojat saivatkin nauttia paljon suuremmasta tilasta (vaikka se aika taisi silti mennä vain nukkuessa).

Kuten lauantaina, myös sunnuntaina pojat olivat eri tuomareilla ja myös tällä kertaa arvostelujärjestys oli erilainen. Tällä kertaa Sulevin vuoro tuli melkein heti aamusta. Sulevilla oli tuomarina Ad de Bruijn. Sulevi oli arvostelussa yllättävän hyväntuulinen, ilmeisesti siksi, etten joutunut herättämään sitä päiväunilta. Sulevin tuloksena oli EX1 CAPIB (int. premier-sertifikaatti) ja IP eli tällä kertaa oli Sulevin vuoro valmistua International Premieriksi. Kutsua tuomarin parhaaseen emme saaneet, mitä osasin odottaa.

Torstin tuomarina oli Elena Noskova, joka on tuomaroinut Torstin pentuna aiemmin. Hän vaikutti pitävän Torstista kovin, vaikka löysikin hieman huomautettavaa pään muodossa. Tuloksena saimme EX1 CAGPIB (grand int. premier-sertifikaatti). Arvostelun lopuksi tuomari vain kiitti meitä ja hämmentyneenä jäin ihmettelemään saimmeko kutsua tuomarin parhaaseen vai emme. Oli meidät kuitenkin sinne kutsuttu, mutta voitto meni somalikissalle.

Sulevi arvostelussa.

Näyttely päättyi sunnuntaina jo kolmen aikaan. Vaikka tein laivavarauksen jo vapun tienoilla, ei silloin ollut enää yhtäkään lemmikkihyttiä vapaana iltapäivän laivaan. Kissojen kanssa ei oikein voi myöskään notkua kaupungilla tai edes ulkona satamassa, kun tuuli puhalsi niin kovasti. Jouduimme siis odottelemaan satamarakennuksessa yli kolme tuntia laivaamme.

"Mutta kun tuolla olisi niin paljon tutkittavaa!"

Torsti makoili kopassaan koko tämän tyynesti, mutta Suleville odottelu oli vaikeaa. Olin kuitenkin varustaunut valjailla ja Sulevi saikin istuskella sylissä suuren osan ajasta. Jälleen kerran pojat aiheuttivat paljon ihastusta muissa matkustajissa.

Kotimatkalla!

Kotiin pääsimme vasta yhdentoista aikoihin illalla. Kyllä sinä yönä nukuttiinkin erittäin sikeästi.

Erityiset kiitokset äidilleni matkaseurasta, kantoavusta ja kaikesta muustakin. En olisi selvinnyt ilman apuasi ♥ Ja lisäksi kiitos isälleni kyydityksistä!

Vasemmalla Sulevin arvostelu, oikealla Torstin.

Sunnuntaina meillä onkin vuorossa Rurokin näyttely Vantaalla Showhau Centerissä. En olisi halunnut aivan näin tiheitä näyttelykertoja kissoille, mutta se näyttely järjestetään niin lähellä, etten vain voinut jättää sitä välistä. Tämä tulee luultavasti olemaan Sulevin viimeinen näyttely, enkä odota sieltä sille kovin suurta menestystä. Jos se saa edes sertin, olen todella tyytyväinen, mutta tiedostan, että sekin voi olla jo kiven takana. Peukut pystyyn!