Lauantaiaamu alkoi meillä tavallista aikaisemmin. Kissat luulivat, että olen lähdössä töihin ja yllätys olikin melkoinen, kun kaivoin kantokopat esiin. Sulevi parkkeerasi itsensä ulko-ovelle valmiina lähtöön ja Torsti hipsi sängyn alle piiloon vähin äänin. Kissat saatiin kuitenkin pakattua häkkeihinsä ja matka kohti Länsisatamaa alkoi.
Länsisatamassa nousimme Tallinkin laivaan, jonka oli tarkoitus lähteä Suomesta 7.30. Olin varannut meille lemmikkihytin, sillä olin kävellen liikkeellä, enkä halunnut jättää kissoja laivan tarjoamiin häkkeihin. Lisäksi hytti mahdollisti niiden jaloittelevan matkan aikana ja myös hiekkalaatikolla käymisen.
 |
| Laiva lähtee! |
Matka sujui erittäin hyvin. Poikia ei hetkauttanut mikään, vaan ne riehuivat lähes koko kaksituntisen matkan ajan. Kun saavuimme Tallinnan satamaan, pojat tutkailivat ympäristöä kiinnostuneina kantokopistaan. Tämä aiheutti myös kanssamatkustajissa paljon ihastusta. Useat ihmiset tulivat katselemaan niitä, jotkut jopa useampaan kertaan.
Olin varannut etukäteen taksin odottamaan meitä terminaalille. Sitä ei kuitenkaan näkynyt, kun saavuimme, joten nappasimme jonossa ensimmäisenä olleen taksin. Taksilla matka näyttelypaikalle sujui oikein sutjakasti ja olimmekin jonossa eläinlääkärintarkastukseen jo kymmenen aikaan. Kun tuli meidän vuoro, eläinlääkärit tutkivat kissat ja totesivat, että ei näitä voi päästää näyttelyalueelle. He yrittivät selittää, että kissoilla on korvissa vaikkua ja ne ovat selkeästi sairaita, mutta en ymmärtänyt mistä taudista he puhuivat. Sfinxeillä muodostuu luonnollisesti tummaa vaikkua korvaan, enkä ollut puhdistanut niitä riittävän hyvin, koska tiesin, että ne ehtivät likaantua ennen arvostelua kuitenkin. Eläinlääkärit eivät kuitenkaan uskoneet sitä.
Tässä vaiheessa aloin olla jo lievän paniikin vallassa. Olin jo varma, että koko viikonlopun näyttelyt menisi nyt meillä ohi suun. Eläinlääkärit sanoivat, että he voisivat soittaa heidän lääkäriasemalleen, jossa korvat voitaisiin testata. Jos tulos siellä olisi terveet korvat, niin meidät päästettäisiin sisään. Lääkäri sijaitsi parin kilometrin päässä, eli taksia taas kehiin.
Pääsimme melko nopeasti tutkimushuoneeseen, jossa eläinlääkäri kurkkasi korviin ja totesi heti, että kyllä nämä näyttää ihan normaalilta. Testit oli kuitenkin pakko tehdä, että meidät päästettäisiin näyttelyyn. Kuten arvattua, korvista ei löytynyt kuin hieman bakteerikasvustoa, joka ei estänyt näyttelyssä käymistä. Tuloksen tullessa kello oli kuitenkin jo yli yksitoista ja näyttelyyn ilmoittautuminen oli juuri päättynyt. Ajattelin, että pääsisimme vasta sunnuntaina sisään, mutta eläinlääkäri oli ystävällinen ja oli soittanut näyttelyssä partioiville lääkäreille ja ilmoittanut, että meidät voi päästää sisään.
Kipin kapin siis taas taksilla näyttelypaikalle. Olimme siellä 20 minuuttia yli ilmoittautumisen ja jouduin toden teolla vakuutella sihteeristölle, että kyllähän me oltiin täällä ajoissa, mutta kun sitä ja tätä tapahtui. Lopulta meidät hyväksyttiin näyttelyyn ja sain huokaista helpotuksesta.
 |
| Pojat näyttelyhäkissä. |
Kun kymmenen aikaan olin nopeasti kiertänyt näyttelypaikan, siellä oli ollut reippaasti tyhjiä häkkejä, mutta kun viimeisinä saavuimme, ne oli kaikki melkein viety. Mukanani minulla oli meidän tuplahäkki, eikä enää missään ollut kahta vierekkäistä häkkiä vapaana. Pojat joutuivat siis jakamaan pikkuruisen häkin kaksistaan.
Olin saanut eläinlääkäriltä mukaan korva"tippoja" bakteereiden takia ja päätin viisaana laittaa niitä jo näyttelypaikalla kissojen korviin. Aine oli kuitenkin öljyistä ja paksua ja sitä tuli pumpusta todella paljon. Kun kissat toimenpiteen jälkeen ravistelivat päitään, neste lenteli ympäriinsä ja tahrasi housuni läikykkäiksi. Myös kissat tahmaantuivat prosessissa ja jouduin käyttämään enemmän aikaa niiden puhdistamiseen ennen arvostelua.
Arvostelun odottelu sujui kuitenkin loppupeleissä hyvin, ja vaikka pojat olivat eri tuomareilla, niin toinen tuomari aloittikin eri järjestyksessä, eli missään vaiheessa ei tarvinnut jännittää osuuko arvostelut päällekkäin. Torstin vuoro oli ensin ja tuomarina sillä oli Ad de Bruijn. Arvostelu meni Torstin osalta hyvin, tosin päivän jännityksen takia Torsti oli arvostelussa jo aivan puhki ja roikotti korviaan todella alhaalla. Edes lelun heiluttelu ei nostanut niitä ylös ja tuomari oli sitä mieltä, että ne on liian alas sijoittuneet. Saimme kutsun tuomarin parhaaseen, mutta siellä emme menestyneet ja voitto meni kissalle, jota etukäteen jo arvasin voittajaksi. Torstin tuloksena oli siis
EX1 CAPIB (int. premier-sertifikaatti)
IP eli Torsti valmistui International Premieriksi!
Sulevilla puolestaan oli Eric Reijers. Hän ei löytänyt Sulevista oikein mitään hyvää sanottavaa, vaan kaikki oli ihan väärin. Väärät korvat, väärät silmät, väärä turkki. Kuulemma se näytti enemmän don sfinxiltä, kuin perinteiseltä sfinxiltä. Heitin hyvästit sertistä mielessäni, mutta tuomari totesi kuitenkin, että "saat olla kiitollinen, että edes annan sertin!" Kutsua tuomarin parhaaseen ei täten siis tullut, mutta sen olin osannut arvata jo ennen arvostelua. Sulevin tulos siten
EX1 CAPIB.
 |
| Vasemmalla Sulevin arvostelu, oikealla Torstin. |
Näyttelyn jälkeen saavuimme väsyneinä hotellille. Lisäksi Torsti aiheutti huolta, sillä se ei tykkää käydä hiekkalaatikolla vieraissa paikoissa ja se oli ollut käymättä jo 12 tuntia. Epätoivoisena nostelin sitä uudestaan ja uudestaan laatikolle ja yritin keksiä mitä ihmeellisimpiä keinoja saada sitä tekemään tarpeet laatikkoon, mutta mikään ei kelvannut. Vasta iltamyöhällä se lopulta uskaltautui laatikolle ja yksi huoli oli taas nostettu hartioiltani.
 |
| Torsti katselee hotellin ikkunasta. |
Hieman pitempi päivitys tällä kertaa. Jos jotain tästä päivästä opin niin 1) putsaa kissan korvat kiiltävän puhtaiksi ennen eläinlääkärin tarkastusta ja 2) älä kokeile kissoihin uusia lääkkeitä näyttelypaikalla.
