puikula

Jotenkin sitä kouluhommat ja muu elämä pitää niin kiireisenä, ettei muka ole aikaa päivittää blogia, vaikka oikeasti sitä joka ilta vain istuskeleekin tunti tolkulla koneen äärellä!

Löysin kännykästä videon, jossa pitelen vauva-Torstia sylissä. Tämä video on siltä päivältä, kun valitsin, että Torsti on se minulle tuleva kissa, eli ikää on n. 2 kuukautta. Halusin jakaa tämän videon teidän kanssa, mutta ajattelin, että muutoksen huomaa vielä paremmin, kun vertaa nykyhetkeen.

Kunnollista pysäytyskuvaa en tietenkään videosta saanut napattua, joten muutin sen gifiksi ja hidastin hieman vauhtia, toivottavasti siitä siis saa selvää. Vieressä on kaverini ottama kuva (en syytä häntä huonosta rajauksesta, paitsi ehkä hieman kuitenkin...!) Torstista nyt lähes yhdeksän kuukauden ikäisenä!

Aikamoinen puikula!

meidän perheen julkkis

Kuva © Miranna Vainio

Meillä asuukin perheessä ihan oikea julkkis! Nimittäin uusimmassa Lemmikki-Koululaisessa (15/2016) on kuva Sulevista! Kuva on otettu Konalan Mustissa ja Mirrissä, jossa kävimme ottamassa nakujen kanssa studiokuvat (niistä luultavasti lisää myöhemmin!).

Ja tietysti tämä hupsu ostaa kyseisen lehden kahdeksalla eurolla vain koska siellä on pikkuruinen kuva omasta kissasta.

DNA-testi

"Joo joo, voisitko nyt mennä sen kännykkäs kanssa muualle sohimaan?"

Pari postausta sitten mainitsin, että minulle suositeltiin DNA-testiä määrittämään Torstin väri. Toissa yönä testin tulos ilmestyikin sähköpostiini. Tulos aiheutti itsessäni lievää huvitusta, sillä se oli juuri se, jota itse olin arvellut jo useita kuukausia.

Torsti on siis väriltään cremetabby harlekiini, EMS-koodiltaan SPH e 02 21. Naamiota ei siis Torstilla ole ja joudutaankin vaihtamaan nyt väriryhmää seuraavaan näyttelyyn.

Lisäksi punnitsin Torstin tänään, painoa sellaiset 5 kiloa ja kasvu luultavasti jatkuu vielä nelisen kuukautta. Vertauksena voin sanoa Sulevin, joka nyt 2,5 vuotiaana painaa hieman yli 4 kiloa.

näyttelyhullu

Jotenkin kaikkea hommaa vain kasaantuu ja blogitekstien kirjoittamista siirtää eteenpäin vaikka asiaa olisikin ja yhtäkkiä huomaa, että edellisestä postauksesta onkin aikaa jo vaikka kuinka kauan.

Kuva © Tessa.lv

Uusia kuvia ei juurikaan ole tullut nyt otettua, mutta halusin jakaa tämän Tessan ottaman kuvan Torstista ERY-SYDin paneelissa 16.10.

Ja kyllähän se nyt täytyy myöntää, että ERY-SYDistä mukaan tarttui tällainen lievä näyttelyhulluus. Olenkin jo suunnitellut ties kuinka monta näyttelyä ensi vuodelle ja ilmoitinkin juuri Torstin SUROKin näyttelyyn Lahteen 21.1.17. Torsti ehtii juuri täyttää 10 kuukautta ennen näyttelyä, eli päästäänkin jo kisaamaan serteistä kastraattiluokassa! Nyt sitten vain jännittämään.

Tämä oli nyt tällainen pikapostaus, kyllä minä tästä vielä ryhdistäydyn!

nahkatakit ja karvalakki

Eli toisin sanoen Sulevi, Torsti ja Einari.

Ystäväni tuli käymään luonani ja samalla napsi kissoista roppakaupalla kuvia. Halusin jakaa osan niistä kuvista, jotka olivat onnistuneet ja sainkin luvan julkaista näitä täällä blogissa. Itse en ole näitä käsitellyt mitenkään, vaan ne ovat siinä kuosissa, missä ne sain.

Kuvista kiitos Saana Pyyhtiä!

ERY-SYD 16.10.2016

Tänään oli sitten toisen näyttelyn vuoro. Saimmekin nukkua pitempään, kun kehän oli tarkoitus alkaa vasta 12.30. Paikalle saavuimme n. 12 aikaan ja kehä aloitettiinkin lähes samantein, kun kaikki olivat jo paikalla odottelemassa vuoroaan.

"En minä ymmärrä mikä haloo täällä on meneillään, voisin vaan mennä kotiin."

Eilisesti päättelin, että tänään tuloksena olisi vain EX1, kun väriryhmässä ei ollut tarpeeksi kilpailijoita. Yllätykseni olikin melkoinen, kun tuloksena olikin EX1 NOM. Torstin kasvattaja oli myös paikalla kisaamassa ja yllätys taisikin olla positiivinen meille molemmille.

Torsti paneelissa.

Tiesin kyllä jo ennen paneelia, ettei meille tulisi yhtään ääntä ja vitsailinkin äidilleni, että jos meitä vastassa on abessinialainen, se vie varmasti voiton. Näinhän siinä sitten myös kävi.

Päivä oli kyllä ihan huima, en ikinä olisi odottanut, että meidät nominoitaisiin! Kaipa tämä tarkoittaa, että meidän näyttelyura jatkuu ainakin, kunnes pääsemme aikuisten luokkaan ja saavutamme Premier-tittelin. Tässä vaiheessa vielä sanon, etten jaksaisi lähteä ulkomaille kilpailemaan, mutta sittenhän se nähdään ;)

Luulen, etten pysty edes kahden käden sormilla laskemaan montako kertaa kuulin tänä viikonloppuna: "Onko se todella pentu? Noin iso!"

ERY-SYD 15.10.2016

Kissanäyttely oli kokemuksena uusi sekä minulle että Torstille ja tähän päivään liittyikin vielä omia haasteitaan.

"Eiks tää näyttely oo jo nähty, mennään jo kotiin!"

Olin ilmoittanut Torstin pentuluokan lisäksi värin määritysluokkaan, koska rekisteröity väri ei mielestäni vastannut todellista väriä. Aamu alkoikin heti määrityksellä. Tuomari mietti ja mietti ja lopulta toisen tuomarin kanssa päättelivät Torstin värin olevan creme harlekiini, eikä suinkaan sinikilpikonna bicolor tonkiseeninaamio, siirtäen Torstin väriryhmästä viisi ryhmään neljä.

Kun aika tuli varsinaisen arvostelun, meidän tuomari, Martti Peltonen olikin sitä mieltä, ettei tämä nyt mikään creme ole, vaan lila harlekiini burmanaamio. Sitten kierreltiinkin pitkin näyttelyhallia juttelemassa eri tuomareille ja mietiskelemässä mikähän tämä väri nyt sitten onkaan. Taisimme kuluttaa arvostelussa puolisen tuntia, mutta lopulta päädyttiin creme harlekiini burmanaamioon, ja Torsti siirtyi takaisin viitosryhmään. Tuomarit kehottivat tekemään DNA-tutkimuksen, jos haluan jatkossakin käydä näyttelyissä, ettei väristä synny riitaa.

Mainitsinkin, etten mitään suurta menestystä näyttelyssä odota, jos edes EX:n saisi, niin olisin tyytyväinen. Positiivisena yllätyksenä tulikin, kun Torsti oli EX1 BIV! Tuomarin parhaan valinnoissakin käytiin, mutta siellä taso oli todella korkea ja siihen meidän matka tyssäsi.

Tässä vielä arvosteluseteli, josta en tosin juurikaan saa selvää muutamia yksittäisiä sanoja lukuunottamatta.

Kaiken kaikkiaan todella positiivinen kokemus! Pidin erityisesti drive-in tyylisestä näyttelystä, jossa ei tarvitse istuskella montaa tuntia (paitsi tänään, kun piti käydä värinmäärityksessä). Nyt otetaan rennosti loppuilta ja huomenna sitten uudestaan!

catmax

Melkein parin viikon blogihiljaisuus, hupsista!

Tänään meille viimein tuli Catmax-puu! Pitkään mietiskelin tällaista, mutta hinta tuntui melko suolaiselta, varsinkin kun omaa silmää viehättää perinteiset kaupasta ostettavat kissapuut. Näitä tavallisia puita on kuitenkin meillä hajonnut parikin niin, ettei korjaus enää ollut mahdollista. Viimeinen tikki oli, kun tv-tason vieressä ollut puu halkesi kahtia, eivätkä kissat enää päässeet tason päälle. Catmax oli siihen tilaan sopivan pieni ja lisäksi sitä saa muokattua monella eri tavalla. Päätös oli tehty.

Catmax kokoonpanooni kuuluu:

Catmax super runko (huonekorkeudelle 264-283cm)
2kpl Pieni taso
Pilvilinna
(Max-rotta)
Puulle tuli kuljetuksineen hintaa 371 euroa. Perjantaina puun tilasin, maanantaina tuli tilausvahvistus ja jo torstaina puu odotteli noutamista Matkahuollon pisteessä.

Puun väristä en pitänyt tasoissa ja olinkin päättänyt jo ennen tilausta, että ne tullaan maalaamaan valkoiseksi. Onneksi maalia ja pensseli löytyi jo valmiina (vanhempien luota) ja homma saatiin tehtyä nopeasti.

"Meidän linna pilvissä!"

Yhtään en ole valintaan pettynyt. Ja vaikka ennen tilausta valittelin, että on se kyllä aika ruma se puu, niin nyt kun se on tuossa paikoillaan, niin on se sittenkin aika hieno. Ja kissat tykkäävät!

kuutiopesä

Ostin tv-tason, jossa on alaosassa neljä säilytykseen tarkoitettua koloa. Yksi näistä koloista on kuitenkin mitoiltaan pienimpi kuin muut ja mietin, että laittaisin siihen kissoille jonkinlaisen pedin. Etsinnän seurauksena löysinkin täydellisen mittaisen ja sopivan värisen kuutiopesän, mutta sen hinta oli aivan liian suolainen, jopa alennuksessa. En halunnut tuhlata sellaista rahasummaa, jos kissat eivät petiä sitten käyttäisikään.

Ratkaisu oli siis yksinkertainen: tee sellainen itse.

Niinpä ostin kasan vaahtomuovia ja kangasta ja rupesin hommiin. Vielä ompeluhommissa epäilin, että tuhlaankohan vain aikaani, eiväthän kissat ikinä pidä asioista, jotka on niille tarkoitettu.

"Tulisitko Sulevi pois sieltä, että voisin ommella loppuun?" "Tää on ihan hyvä tällain."

Huoleni oli turha. Kaikki kolme rakastuivat kuutioon oikopäätä ja nyt ne viettävätkin kaiken aikansa siellä. Einari on jopa ehtinyt karvastaa koko kuution yhden päivän aikana.

"Paras kuutio!"

Aikaa kuution tekoon kului n. 5-6 tuntia.

throwback thursday: Sulevi

Tiistaina tuli kuluneeksi tasan kaksi vuotta siitä, kun hain Sulevin ensi kertaa kotiin. Tämä herättääkin kaksi ristiriitaista kysymystä; onko siitä jo kaksi vuotta ja onko siitä vasta kaksi vuotta?

Niinpä nyt torstain kunniaksi päätin tehdä Sulevista pienen "throwback thursday"-tyylisen postauksen. Osan näistä kuvista olenkin jo Sulevin esittelypostaukseeksin laittanut, mutta kun sopivat teemaan niin hyvin, niin menkööt! Suurin osa kuvista on kännykällä hämärässä napsittuja, laatu siis ei ole huima.

© Fanny Antin

Tämä oli Sulevista se kuva, johon rakastuin ja tein valintani. Ei apua!

Vasemmalla Sulevin matka uuteen kotiin. Oikealla ensimmäinen päivä uudessa kodissa ja heti se on löytänyt paikkansa sylistä. Muualla se ei enää haluakaan nukkua.

Myös peiton alle Sulevi on halunnut nukkumaan pienestä pitäen ja osaakin sitä tulla vaatimaan nukkumaan mennessä, jos en tajua itse päästää sitä.

Apina pienestä pitäen (kuvat © Saana Pyyhtiä).

Hyvää yötä!

Kylläpä se aika kuluukin äkkiä.

kipeänä

Yksi jos toinenkin on meidän porukasta ollut tässä viikon sisällä kipeänä. Itse makasin viime viikonlopun sängyn pohjalla kuumeen kaatamana. Torsti on muutamana päivänä oksennellut ja ollut silloin myös apaattinen, kuumetta sillä ei kuitenkaan ole ollut ja se onkin iltaan mennessä palannut omaksi itsekseen. Sulevinkin korvista löydettiin hiivan aiheuttama tulehdus.

"En minä kyllä mitään korvatippoja olisi halunnut..."

Sairastelua ennen tuli haettua uusi sänky, joka onkin suorastaan ruhtinallisen kokoinen. Vanha sänkyni oli 80cm leveä ja tämä uusi nyt 120cm. Jopa Einari on rohkaistunut tulemaan yöllä sänkyyn kaveriksi.

Kuumeisena iso sänky oli kyllä pelastus, kun kaiken tarvittavan sai mahtumaan sänkyyn käden etäisyydelle ja oli tilaa kääntyillä.

Uusi sänky kelpaa myös painileikkeihin. Taustalla näkyy uusi Einari-tyyny!

"Hyvä ostos tämä sänky."

Sulevin kanssa kävimme korvien takia eläinlääkärillä ja samalla otimme siltä allergianäytteen. Kohta me ehkä saadaan tietää mikä näitä jatkuvia tulehduksia aiheuttaa! Sitä odotellessa.

kesän viimeiset päivät

Kuten viime postauksessa mainitsinkin, tuli viime viikonloppuna vierailtua kissanäyttelyssä. Teinkin siitä tällaisen pienen videokollaasin, vaikkakin se sisältää vain häkeissä kuvattuja kissoja. Parempi kai sekin kuin ei mitään...!

"Hei hei kesä!"

Kesä onkin nyt virallisesti loppu ja syksyn kylmät ilmat koputteleekin jo ovella. Jos siis unohdetaan parin viime päivän lähes hellelukemat. Meillä se tarkoittaa, että parvekkeelle pääsee entistä harvemmin ja kohta ei enää ollenkaan.

Pitikin ottaa nyt kaikki irti näistä viimeisistä valoisista hetkistä, ja taas vähän kuvata kissoja. Tai todellisuudessahan se tarkoittaa, että kuvata Torstia. Sulevi ja Einari eivät erityisesti viihdy kameran edessä ja niinpä kamera alkaakin jo pursuamaan pelkkää Torstia... Parempi kai sekin kuin ei mitään?

Einarista on mahdotonta saada kuvia, jotka eivät ylivalotu tai "alivalotu".

Hyvää alkavaa syksyä!

näyttelykärpänen

Aiemmin en ole törmännyt purevaan kärpäseen (en edes hirvikärpäseen!), mutta nyt tuli kohdattua erittäin vakava lajike, nimittäin näyttelykärpänen. Ja se puri lujaa.

En ole pahemmin itse harrastanut mitään kilpalajeja, mutta luonteeltani olen kuitenkin kilpailunhaluinen. Niinpä kisaintoni onkin kohdistunut eläimiin, nehän sen raskaan työn siinä tekevät. Näyttelykehiä onkin koluttu sekä koiran että jyrsijöiden kanssa.

Koiraa ei kuitenkaan enää voi raahata näyttelyihin eikä meillä ole enää gerbiileitäkään, niin huomio täytyi kääntää johonkin muuhun.

Siis tietysti kissoihin.

"Ai tuleva näyttelytähti? Hep, täältä löytyy!!"

Olin jo aiemmin harkinnut näyttelyttämistä Sulevin kanssa, mutta sen jatkuvien allergioiden ja ihotulehduksien takia siitä ei sitten tullutkaan mitään.

Mutta nyt olenkin ilmoittanut Torstin lokakuussa järjestettävään Ery-Sydin näyttelyyn. Rehellisesti en mitään merkittävää menestystä odottele, mutta ihan mielenkiinnosta haluan käydä vähän kokeilemassa näyttelyttämistä Torstin kanssa.

Kissanäyttelyssä kävin viimeksi lähes kymmenen vuotta sitten ja silloinkin turistina, joten mitään varsinaista kokemusta niistä ei itselläni ole. Olenkin menossa ensi viikolla tutustumaan Rurok:n järjestämään näyttelyyn Lapset ja Lemmikit-messuille, kun se sattuu tässä kotini lähellä olemaan.

Ja nyt eikun jännittämään!

sano muikku!

Jokainen eläintä kuvannut on varmasti törmännyt samaan ilmiöön. Ei se vaan millään onnistu aina. Paitsi tietenkin siinä tapauksessa, että kyseessä on erittäin valokuvauksellinen lemmikki.

Meillä ei ole.

Yleensä en julkaise epäonnistuneita kuvia blogiteksteissä, vaan päätinkin koota osan niistä tällaiseen omaan kollaasiin. Näitä tulee varmasti joskus lisää, koska... Noh, näitä kuvia tulee paljon.

"Herranjestas mitä täällä roikkuu?"

Tätä kuvaa en ollut aluksi laittamassa, mutta katsokaa nyt tuota Sulevin ilmettä...

"Menisitkö Torsti vähän kauemmaksi?" "Ei pysty!"

"Kamera otti ittekseen kuvan, en itte ollenkaa ottanu tätä!!"

???

Suurinta hilpeyttä aiheutti kuvia muokatessa huomata, että näissä kaikissa on Torsti. Kukas se onkaan meidän perheen linssilude?

Einaristakin on muutama, mutta ne ovat vielä kamerassa odottamassa siirtoa. Ensi kerralla sitten!

yövalo

Viime kirjoittelusta onkin kulunut kaksi viikkoa, helle väsytti meidän poppoon ihan kokonaan ja ollaankin vain kaikki vapaa-aika vain nukuttu.

Torsti auttaa vaihtamaan lakanoita.

Tää kissa on kyllä yhtä koipea.

Yleensä olen aika pihi ja vältän ostamasta liikaa turhuuksia (ainakin omalla rahalla heh), mutta kun hullu kissanainen näkee jotain kissajuttuja, niin se on kuulkaas menoa. Tästä päästäänkin päivityksen otsikkoon, menin sitten ostamaan kissayövalon.

"No mikäs hempskatti?"

Mitään tarvettahan ei meillä millekään yövalolle ollut, pikemminkin näin kesällä ongelmana ovat olleet liian valoisat yöt. Mutta katsokaa nyt sen naamaa, olin ihan myyty.

Valo palaa kirkkaana, mutta kissaa taputellessa se alkaa loistaa kaikissa sateenkaaren väreissä. Kuviin onnistuin taltioimaan kuitenkin vain sinisen, mistä lie johtuu!

Meidän perheen uusi kissa.