Torstin ihastus

Torsti on saattanut vähän ihastua.

Kuvat liittyvät vahvasti tapaukseen.

 

Tallinnan näyttely 17.2.2019

Helmikuussa oli taas aika lähteä Tallinnaan näyttelyyn. Jotkut ehkä muistavat, että edellinen reissu ei mennyt ihan nappiin. Tavoitteena olikin päästä tällä kertaa näyttelyyn ilman ylimääräisiä mutkia matkassa.

Mukaan matkaan lähtivät Hertta, joka tarvitsi ulkomaan sertiä seuraavaan titteliinsä sekä sen seuralaiseksi Eevi. Tämä oli Eevin ensimmäinen näyttely, joten jännitystä riitti, vaikka sille ei vielä titteleitä haetakaan.

Lähdimme äitini ja kissojen kanssa lauantai-iltana Helsingistä Viking Linella, tarkoituksena viettää yö laivassa ja aamulla sitten suunnata satamasta näyttelypaikalle. Matka itsessään sujui hyvin, mitä nyt Eevi huusi koko kopassa olo aikansa kuin syötävä. Saimmekin huvittuneita kommentteja kanssamatkustajilta.

Eeviä ei paljon näyttelyhulina stressaa.

Sunnuntaiaamuna jouduimme odottelemaan satamassa yli tunnin, ennen kuin näyttelypaikka aukesi. Tällä kertaa pääsimme kuitenkin eläinlääkärintarkastuksesta puhtain paperein, mitä jännitin itse paljon.

Eevi oli näyttelyhäkissä heti kuin kotonaan. Ohikulkijoille se keikisteli ja yritti puskea muovi-ikkunan läpi. Hertta taas tavalliseen tapaansa meni piiloon pesäänsä.

"Okei miten itämaisia venytetään, jotenkin tälleen ehkä??"

Arvostelut menivät tosi hyvin, molemmat tytön saivat kovasti kehuja. Erityisesti Eevi sai kehuja sen kauniin vihreistä silmistä, jollaisia ei usein pennuilla näe. Hertallakin kehuttiin ihon kuntoa, tuomari sanoikin, että pesen sitä varmasti useita kertoja kuussa, johon jouduin toteamaan, että itse asiassa en (viimeksi noin puoli vuotta aiemmin).

Hertan tulos oli EX1 CACIB. Hertan tuomari oli minulle ennestään tuttu Olga Komissarova, joskin Herttaa hän ei ollut aiemmin arvostellut. Eevin tulos oli EX1 ja tuomarina Dorte Kaae.

"Kerro kerro kuvastin, ken on tässä laivassa kaunehin?"

Paluumatkalle meillä ei ollut varattuna hyttiä, mutta olimme äitini kanssa molemmat ihan poikki, joten kyselimme vapaat hyttiä laivasta ja sellainen myös löytyi. Ja onneksi löytyikin, itse ainakin nukahdin saman tien, kun suljin silmäni hytin sohvalla.

Reissu siis onnistui oikein hyvin, mutta nyt taas ei ihan hetkeen tee mieli lähteä ulkomaille näyttelyihin.

Eevi

Kuinkahan moni teistä osasi jo odottaa tätä?

Viime vuoden viimeisessä postauksessa esittelin teille erään kissanpennun, johon olimme kämppikseni kanssa käyneet tutustumassa. Kyseessä oli TaikaTomun Queenie eli tuttavallisemmin Eevi. Hieman yli kuukausi sitten tämä kyseinen karvakorva muutti osaksi meidän laumaa.

9.1.2019

23.2.2019

Olimme kämppikseni kanssa puhuneet, että voisimme ottaa lauman jatkeeksi vielä yhden kissan jossain vaiheessa, mutta emme varsinaisesti tarkoitushakuisesti etsineet uutta kissaa. Satuin kuitenkin törmäämään TaikaTomun-kissalan Facebook-sivulla kotia etsivään Eeviin ja olimme molemmat heti myytyjä.

Sfinxien lisäksi minulla on muutama muu rotu, joista pidän. Näitä ovat turkkilainen angora, pitkäkarvainen kuriilien bobtail sekä itämainen pitkäkarva, joka Eevi on. Itämaisesta pitkäkarvasta olen haaveillut pitkään, mutta omaa silmääni ei miellytä nämä nykypäivän extreme-tyyppiset itämaiset, joiden korvat lerputtavat pään sivuilla. Eevi edustaa silmissäni täydellistä itämaista, kaunis ja elegantti, muttei äärimmäisen liioiteltu. Mikään näyttelyn paras se ei ehkä tule koskaan olemaan, mutta minulle se on juuri se mitä halusin.

Luonteeltaan Eevi on juuri sitä, mitä itämaisista yleensä sanotaankin. Kaikessa mukana ja kovalla äänellä. Nakut ovat ottaneet Eevin hyvin mukaan porukkaan, ja meillä vedelläänkin hurjia ralleja yhdessä päivittäin. Ehkä siksi Torstikin on laihtunut viime aikoina!

Jatkossa tulette siis kuulemaan myös Eevin kuulumisia!

vuoden viimeinen

Meidän vuoteen on mahtunut paljon erilaisia tunteita. Iloa ja surua, onnea ja epäonnea. Vastoinkäymiset pistivät välillä blogin kirjoittamiseen jarrut päälle, eikä tänä vuonna meiltä tullutkaan montaa päivitystä. Niinpä päätin näin vuoden lopuksi koota yhteenvedon siitä, mitä meille tänä vuonna tapahtuikaan. Osa asioista on jo painunut omastakin päästä unohduksiin, joten tyytykäämme näihin!

Tammikuu

Tammikuu oli itselleni kenties koko vuoden vaikein kuukausi, vaikka silloin ei todellisuudessa tapahtunut mitään merkittävää.
 

Helmikuu

Osallistuimme Hertan ja Torstin kanssa ERY-SYD:n näyttelyyn Helsingissä.

Hertan korvia kiusasivat ikävät kutinat, jotka eivät vain ottaneet loppuakseen. Korvista löydettiin tavallinen korvatulehdus.

Cairnterrierimme Manu nukkui ikiuneen.

Maaliskuu

Hertan korvat eivät millään ottaneet parantuakseen, ja kutinan yltyessä se raapi myös kaulan ihon rikki. Korvien tutkimuksesta ei kuitenkaan selvinnyt mitään syytä ja Hertta joutui kypäräpääksi (onneksi vain pieneksi hetkeksi).

Torsti täytti kaksi vuotta.

Hertta alkoi kiimailemaan ensimmäistä kertaa.

Perheeseemme liittyi sekarotuinen koira, Lyyti.

Huhtikuu

Huhtikuussa ei tapahtunut suuria, mutta kovasti opettelimme elämään sujuvaa yhteiselämää uuden perheenjäsenen kanssa (Hertta taisi vähän ihastua).

Toukokuu

Kävimme Torstin kanssa sydänultrassa selvittämässä aiemmin todetun HCM:n etenemistä. Ultraustulokset vaikuttivat melko lupaavilta, sillä ne eivät olleet juuri muuttuneet edellisvuodesta, jolloin sairaus todettiin.

Torsti seikkailee eläinlääkärillä

Kesäkuu

Sulevi täytti neljä vuotta.

Hertta täytti vuoden.

Heinäkuu

Osallistuimme Hertan ja Torstin kanssa SUROK:n näyttelyyn Keravalla. Torsti valmistui Grand International Premioriksi (GIP).

Elokuu

Käymme Hertan kanssa jälleen eläinlääkärille ärtyneiden korvien ja ihon takia. Kutinan aiheuttaja jäi jälleen mysteeriksi, vaikkakin epäilyksenä oli ruoka-aineallergia. Ruokavaliota en kuitenkaan koskaan muuttanut, ja kutina loppui niin mystisesti kuin se oli alkanutkin, eikä se ole enää palannut.

Syyskuu

Vaihdoin opiskelupaikkaa, mikä osaltaan hidasti blogin kirjoittamista.

Tämä peti lojuu nykyään täysin koskemattomana.

Osallistuimme Hertan kanssa ERY-SYD:n näyttelyyn Helsingissä. Hertta valmistui Championiksi (CH).

Lokakuu

Muutimme lauman ja ystäväni kanssa isompaan asuntoon.

Täytin 24 vuotta (hui).

Kävin vierailemassa Maailman voittaja-näyttelyssä Tampereella ja mursin matkalla kylkiluuni. Näyttelypäivä oli melko tuskainen, mutta ehdottomasti sen arvoinen.

Kollaasi WW2018-näyttelystä. Kuka tunnistaa ylärivin blogikissan?

Marraskuu

Marraskuussa oli aika taas panostaa kouluun, eikä mitään erikoisempaa tapahtunut.

Paitsi ne nalleasut, oi että!

Joulukuu

Kävimme tutustumassa TaikaTomun kissalan tuoreimpaan pentueeseen, tai no, pentuun eli TaikaTomun Queenieen.

Toivotan teille kaikille oikein hyvää uutta vuotta! Ensi vuoteen!

tilannepäivitys

Kaikki, jotka meidän elämää seuraa tietää, että Hertan tulo perheeseen aiheutti Torstissa vastahakoisia tuntemuksia. Monia kiinnosti miten Torsti on tottunut tilanteeseen.

Olin niin pettynyt, kun huomasin, että tarkennus on osunut väärin! Kattokaa mitkä söpönassut!

"Mun vauva!"

Vastaus on hyvin.

Hertta

Eilen perjantaina meidän perheeseen muutti uusi asukas. Saanko esitellä: Hobbitqueen's Nicoletta eli tuttavallisimmin Hertta.

Hertta tuli meille sijoituskissana, eli joskus tulevaisuudessa tullaan näkemään myös pikkuherttoja. Nyt Hertta saa kuitenkin itse keskittyä olemaan pikkuhertta.

Olin jo unohtanut miten vaikeaa pentujen kuvaaminen onkaan. Lähestulkoon kaikki kuvat oli joko tarkentuneet aivan väärään paikkaan tai muuten vain tärähtäneitä. Päätin kuitenkin esitellä teille niistä osan, koska ne olivat mielestäni hauskoja.

Blep

Automatka kotiin oli silkkaa huutoa. Miten näin pienestä kissasta voikaan lähteä niin hurjan kova ääni. Hertta oli hurjan reipas uudessa kodissa, heti tutkittiin kaikki paikat. Huuto jatkui kuitenkin myös kotona, sillä kaikki tutut kaverit ja sisarukset olivat kadonneet johonkin.

"Kissojen tärkein oppi: roskat ovat parhaita leluja"

Kokemuksesta tiesin, että Sulevi hyväksyy uudet kissat reviirilleen helposti, niin myös tällä kertaa. Ensi näkemältä Hertta luuli Sulevia vanhaksi laumatoverikseen ja meni iloisena tervehtimään, mutta kun se haistoi Sulevin hajun, totuus valkeni. Pikkukissasta lähti mahtava murina ja puhina. Sulevi ei ollut moksiskaan.

"Siis haisteliks toi setä just mun takamusta?"

Torsti sen sijaan ei ollut tilanteesta yhtä onnellinen. Se piilotteli suuren osan illasta sängyn ja sohvan alla ja sähisi ja murisi minullekin, kun pennunhajuisilla sormillani menin lähelle.

Onneksi tilanne alkaa pikkuhiljaa rauhoittua.

"Kukaan ei kysynyt mun mielipidettä tästä asiasta!

Hieman pikaisempi päivitys tällä kertaa, mutta tulette varmasti kuulemaan jatkossa paljon myös Hertasta ;)

kissanpentukuumetta

Jokainen, joka minua yhtään tuntee, tietää että kuumeilen aina kissojen ja erityisesti kissanpentujen perään. Tänä kesänä olenkin ollut erityisen onnekas, sillä olen päässyt moikkaamaan useita pentuja, mutta nuorimmat ovat tässä.

Hobbitqueen's-kissalassa on tällä hetkellä kaksi pentuetta, joista toinen oli vierailuhetkellä kuusi ja toinen seitsemän viikkoa vanha. Yhteensä pentuja oli huimat yhdeksän! Vilskettä näillä lapsilla todella riitti, eikä kuvaamisesta meinannut tulla mitään, kun kukaan ei tahtonut pysyä sekuntia pitempään paikallaan.

Aivan ihania veitikoita koko sakki. Tämmöiset söpöliinit tekevät kotiinlähdön erittäin vaikeaksi, kun niiden seassa istuisi mielellään vaikka koko päivän.

Myy & Oliver

Olin järjestämässä tapaamista vanhojen koulukaverieni kanssa ja paikkaa miettiessä yksi heistä ehdotti, että tulisimme hänen luokseen viettämään "kissanristiäisiä". Hän oli juuri hankkimassa toista kissaansa ja kissaihmisenä tietysti riemastuin ideasta saman tien.

Meidät enemmän tai vähemmän tervetulleiksi toivottivat vuoden ikäinen brittiläinen lyhytkarva Myy ja kolme kuukautinen ragdoll Oliver. Ei varmasti ole vaikea arvata, että koko tapaaminen meni näiden karvapallojen ihasteluun.

Kahdesta liikkuvasta nuoresta kissasta oli lähes mahdoton saada kuvia (tai edes kelvollista videota) kännykällä, mutta yritin parhaani, että saisitte myös kokea nämä söpöliinit. Kurkkaa video alla!

Myy hieman ujosteli vieraita aluksi, mutta mukanani tuoman herkkupussin maaginen rapina sai pian tämän leidin ilmestymään piilostaan ja siliteltäväksi.

Oliveriakin ujostutti hieman, mutta herkut ei kiinnostanut. Onneksi mukana tuli myös kasa uusia leluja, joilla leikkiä.


Kotiin lähdin erittäin karvaisten housujen kanssa. Niin söpöjä kuin nämä ihanat karvapallerot ovatkin, en kaipaa karvaisia vaatteita omaan elämääni. (Einari ei koskaan karvannut vaatteita)

Voit myös seurata näiden kissojen elämää instagramissa! Heidät löytää nimellä myy.and.oliver!

puikula

Jotenkin sitä kouluhommat ja muu elämä pitää niin kiireisenä, ettei muka ole aikaa päivittää blogia, vaikka oikeasti sitä joka ilta vain istuskeleekin tunti tolkulla koneen äärellä!

Löysin kännykästä videon, jossa pitelen vauva-Torstia sylissä. Tämä video on siltä päivältä, kun valitsin, että Torsti on se minulle tuleva kissa, eli ikää on n. 2 kuukautta. Halusin jakaa tämän videon teidän kanssa, mutta ajattelin, että muutoksen huomaa vielä paremmin, kun vertaa nykyhetkeen.

Kunnollista pysäytyskuvaa en tietenkään videosta saanut napattua, joten muutin sen gifiksi ja hidastin hieman vauhtia, toivottavasti siitä siis saa selvää. Vieressä on kaverini ottama kuva (en syytä häntä huonosta rajauksesta, paitsi ehkä hieman kuitenkin...!) Torstista nyt lähes yhdeksän kuukauden ikäisenä!

Aikamoinen puikula!

sano muikku!

Jokainen eläintä kuvannut on varmasti törmännyt samaan ilmiöön. Ei se vaan millään onnistu aina. Paitsi tietenkin siinä tapauksessa, että kyseessä on erittäin valokuvauksellinen lemmikki.

Meillä ei ole.

Yleensä en julkaise epäonnistuneita kuvia blogiteksteissä, vaan päätinkin koota osan niistä tällaiseen omaan kollaasiin. Näitä tulee varmasti joskus lisää, koska... Noh, näitä kuvia tulee paljon.

"Herranjestas mitä täällä roikkuu?"

Tätä kuvaa en ollut aluksi laittamassa, mutta katsokaa nyt tuota Sulevin ilmettä...

"Menisitkö Torsti vähän kauemmaksi?" "Ei pysty!"

"Kamera otti ittekseen kuvan, en itte ollenkaa ottanu tätä!!"

???

Suurinta hilpeyttä aiheutti kuvia muokatessa huomata, että näissä kaikissa on Torsti. Kukas se onkaan meidän perheen linssilude?

Einaristakin on muutama, mutta ne ovat vielä kamerassa odottamassa siirtoa. Ensi kerralla sitten!