URK 11.-12.11.2017 ja messut

"Kiireiden" takia tämänkin kirjoittamisessa vierähti tovi.

Pari viikkoa sitten olimme Lemmikkimessuilla käymässä ja osallistuimme samalla URK:in järjestämään kansainväliseen kissanäyttelyyn. Lauantaina mukana olivat Hertta sekä Torsti ja sunnuntaina vain Torsti.

Herttaa jännitti hirveästi koko näyttelytilanne, eikä ihme! Suuri halli täynnä kirkuvia lapsia, kaikuvia kuulutuksia ja muuta melua! Kyseessä oli kuitenkin Hertan ensimmäinen näyttely. Hertta viettikin suurimman osan päivästä piilossa pesässään peiton alla.

Pahin näyttelypainajaiseni (lähes) toteutui ja kissojen arvostelut melkein menivät päällekkäin. Hertan tuomarointi ehti kuitenkin alkaa ensin. Hertan tuomarina oli Juan José Martinez Vizcain. Hertta ujosteli pöydällä oloa hieman, mutta antoi kuitenkin esittää itsensä. Tuomari rakasti Herttaa ja antoi sille pusuja. Hän piti myös Hertan ulkomuodosta paljon, ainoa mistä erityisemmin saimme noottia oli liian loiva stoppi nenässä. Tuomari kuitenkin totesi: "tiedäthän meidät tuomarit, haluamme kaikkea aina lisää!" Hertta sai heti ensinäyttelyssään sydämen arvosteluunsa ♥

Torstin vuoro läheni uhkaavasti ja samaan aikaan alettiin pyytämään Hertan tuomarin parhaita kehään. En uskaltanut ottaa riskiä, että se olisi Torstin arvostelun kanssa päällekkäin ja kasvattaja esittikin Hertan valinnoissa. Itse paniikissa yritin seurata sekä Hertan arvostelua ja Torstin vuoroa. Vaikutti siltä, että Hertan tuomarilla oli vaikeuksia päättää Hertan ja venäjänsinisen kissan välillä, että kumpi olisi parempi, mutta lopulta venäjänsininen vei voiton (paneeli olisikin ollut liikaa meidän ujopyllylle). Hertan tulos siis EX1. 

Lopulta tuli Torstin arvosteluvuoro. Torstin tuomarina oli Satu Hämäläinen. Hän piti Torstista ja kehui erityisesti sen isoa massua. Saimme kuitenkin huomautuksen likaisesta nenästä ja silmistä (hups!). Torsti ei saanut kutsua tuomarin parhaaseen, mutta se ei haitannut, taso oli tosi kova. Torstin tulos oli EX1 CAGPIB (grand int. premier-sertifikaatti).

Hertan arvostelu lauantailta vasemmalla, Torstin oikealla

Sunnuntaina Torsti oli vähän pahalla päällä.

Torsti ei ikinä pura pahaa mieltään onneksi ihmisiin, mutta antaa sen kyllä kuulua. Moni pysähtyi hätääntyneenä kysymään, että mikä kissalla on hätänä, kun puhdistin sen varpaita liasta.

Sunnuntaina Torstin tuomari oli Steven Jones. Tuomarointi oli todella hämmentävä, tuomari nosti Torstin pöydälle seisomaan ja sitten sanaakaan pukahtamatta kirjoitti arvostelusetelin. Sen jälkeen hän alkoi kirjoitella muita papereita ja ihmettelin jo, että kuuluisiko meidän poistua, kunnes yhtäkkiä hän alkoi kertoa Torstista minulle. Hän piti Torstista, ainoa mitä olisi toivonut lisää olisi leveyttä poskiin ja ilmeisesti korvat olivat hänestä liian korkealle asettuneet. Saimme kutsun tuomarin parhaaseen, mutta siellä jäimme kolmansiksi ja tulos oli jälleen EX1 CAGPIB.

Torstin arvostelu sunnuntailta

Kiertelin myös molempina päivinä vähän sekä Lemmikkimessujen että ELMA-messujen puolella. Maatilojen eläimet ovat salainen heikkouteni, mutta olin pettynyt, kun lemppareitani, eli vuohia ei ollut paikalla lainkaan!

Ikävä puoli näissä messunäyttelyissä on se, ettei ihmisillä ole minkäänlaista kunnioitusta toisten eläimiä kohtaan. Näyttelyssä oli jokaisella häkkirivillä laput, joissa kiellettiin kissoihin koskeminen ja silti näitä lääppijöitä riitti. Erityisen inhaksi koen sen, että kun annan yhdelle ihmiselle luvan silittää kissaani, yhtäkkiä jokaisesta ilmansuunnasta törröttää kymmenen kättä hipelöimässä kissaa ilman lupaa.

Me oltiin tosin vähän huonosti siinä heti ensimmäisenä, kun tultiin Lemmikkimessujen puolelta näyttelyn puolelle. Meidän häkin ohi varmaan kulkikin suurempi määrä ihmisiä, kuin esimerkiksi aivan hallin toisessa päässä olevien häkkien luona.

Näyttelystä ostettu uusi peti, jota käytettiin tasan sen pari kertaa. Nyt se lojuu unohdettuna.

Rankka näyttelyviikonloppu vaatii rankat unet kaikilta osapuolilta.

ompelijan (epä)apulaiset

Kaikki kissan(ja ehkä muidenkin eläinten)omistajat tietävät, että eläimillä on tapana olla aina tiellä silloin, kun sitä vähiten kaipaisi.

Tarkoituksenani oli ommella kissojen kuljetuskoppaan uusi päällinen, jotta kopassa olisi mukavan lämmin kulkea myös talvella, eikä myöskään sade tai viima pääsisi koppaan sisään.

Ongelmat alkoivat jo kaavoituksessa. Rapiseva paperi ja erityisesti saaliseläimen tavoin liikkuvat sakset innostivat Hertan vetelemään voltteja paperin päällä. Kaavat saatiin kuitenkin valmiiksi (lähes) ehjänä, mutta pikkukissan into ei loppunut siihen.

Hauskuus vasta alkoi, kun kangas leviteltiin lattialle. Kissoilla oli käynnissä kilpailu siitä, kuka saisi mytättyä eniten kangasta lyhyimmässä ajassa. Voittajasta ei ole kysymystäkään, se oli Hertta.

Työn edetessä aloin ihmetellä, kun kissat ovat olleet pitkään hiljaa ja osallistumatta. Vastaus mysteeriin selvisi, kun olisin tarvinnut lisää kangasta. Kissat olivat käpertyneet lämpimään kassiin nukkumaan ja näin muistuttivat omistajaakin taukojen tärkeydestä.

Välillä myös tuijotettiin tuomitsevasti:

"Tuleekohan tosta ikinä valmista..."

Ja välillä nukahdettiin koko työn päälle:

Lämmin unipussi

Uskomatonta, mutta totta! Suojus kuitenkin valmistui kissojen avustuksesta huolimatta.

Olen nähnyt useita erilaisia kopan suojuksia, mutta mikään niistä ei ole oikein palvellut omia tarpeitani, sillä niissä on yleensä katto-osa kiinteä ja oven edessä avoin sivu. Itse suosin nimenomaan näissä kopeissani olevia kattoluukkuja. Isossa kopassa ei ole myöskään kahvaa, joten en turhaan ommellut reikää sellaiselle. Jostain pitää kissojen saada happeakin, joten häkin oven kohdalla on pikkuruinen sydän ♥, josta ilma pääsee kulkemaan.

Nyt ei kissat palele! Tämä pääseekin heti koekäyttöön, kun huomenna ja sunnuntaina olemme Lemmikkimessuilla URK:in näyttelyssä. Lauantaina mukana ovat Torsti ja Hertta (näyttelydebyytissään!) ja sunnuntaina vain Torsti.