ei menny niinku Strömsössä - Tallinna 19.8.2017

Lauantaiaamu alkoi meillä tavallista aikaisemmin. Kissat luulivat, että olen lähdössä töihin ja yllätys olikin melkoinen, kun kaivoin kantokopat esiin. Sulevi parkkeerasi itsensä ulko-ovelle valmiina lähtöön ja Torsti hipsi sängyn alle piiloon vähin äänin. Kissat saatiin kuitenkin pakattua häkkeihinsä ja matka kohti Länsisatamaa alkoi.

Länsisatamassa nousimme Tallinkin laivaan, jonka oli tarkoitus lähteä Suomesta 7.30. Olin varannut meille lemmikkihytin, sillä olin kävellen liikkeellä, enkä halunnut jättää kissoja laivan tarjoamiin häkkeihin. Lisäksi hytti mahdollisti niiden jaloittelevan matkan aikana ja myös hiekkalaatikolla käymisen.

Laiva lähtee!

Matka sujui erittäin hyvin. Poikia ei hetkauttanut mikään, vaan ne riehuivat lähes koko kaksituntisen matkan ajan. Kun saavuimme Tallinnan satamaan, pojat tutkailivat ympäristöä kiinnostuneina kantokopistaan. Tämä aiheutti myös kanssamatkustajissa paljon ihastusta. Useat ihmiset tulivat katselemaan niitä, jotkut jopa useampaan kertaan.

Olin varannut etukäteen taksin odottamaan meitä terminaalille. Sitä ei kuitenkaan näkynyt, kun saavuimme, joten nappasimme jonossa ensimmäisenä olleen taksin. Taksilla matka näyttelypaikalle sujui oikein sutjakasti ja olimmekin jonossa eläinlääkärintarkastukseen jo kymmenen aikaan. Kun tuli meidän vuoro, eläinlääkärit tutkivat kissat ja totesivat, että ei näitä voi päästää näyttelyalueelle. He yrittivät selittää, että kissoilla on korvissa vaikkua ja ne ovat selkeästi sairaita, mutta en ymmärtänyt mistä taudista he puhuivat. Sfinxeillä muodostuu luonnollisesti tummaa vaikkua korvaan, enkä ollut puhdistanut niitä riittävän hyvin, koska tiesin, että ne ehtivät likaantua ennen arvostelua kuitenkin. Eläinlääkärit eivät kuitenkaan uskoneet sitä.

Tässä vaiheessa aloin olla jo lievän paniikin vallassa. Olin jo varma, että koko viikonlopun näyttelyt menisi nyt meillä ohi suun. Eläinlääkärit sanoivat, että  he voisivat soittaa heidän lääkäriasemalleen, jossa korvat voitaisiin testata. Jos tulos siellä olisi terveet korvat, niin meidät päästettäisiin sisään. Lääkäri sijaitsi parin kilometrin päässä, eli taksia taas kehiin.

Pääsimme melko nopeasti tutkimushuoneeseen, jossa eläinlääkäri kurkkasi korviin ja totesi heti, että kyllä nämä näyttää ihan normaalilta. Testit oli kuitenkin pakko tehdä, että meidät päästettäisiin näyttelyyn. Kuten arvattua, korvista ei löytynyt kuin hieman bakteerikasvustoa, joka ei estänyt näyttelyssä käymistä. Tuloksen tullessa kello oli kuitenkin jo yli yksitoista ja näyttelyyn ilmoittautuminen oli juuri päättynyt. Ajattelin, että pääsisimme vasta sunnuntaina sisään, mutta eläinlääkäri oli ystävällinen ja oli soittanut näyttelyssä partioiville lääkäreille ja ilmoittanut, että meidät voi päästää sisään.

Kipin kapin siis taas taksilla näyttelypaikalle. Olimme siellä 20 minuuttia yli ilmoittautumisen ja jouduin toden teolla vakuutella sihteeristölle, että kyllähän me oltiin täällä ajoissa, mutta kun sitä ja tätä tapahtui. Lopulta meidät hyväksyttiin näyttelyyn ja sain huokaista helpotuksesta.

Pojat näyttelyhäkissä.

Kun kymmenen aikaan olin nopeasti kiertänyt näyttelypaikan, siellä oli ollut reippaasti tyhjiä häkkejä, mutta kun viimeisinä saavuimme, ne oli kaikki melkein viety. Mukanani minulla oli meidän tuplahäkki, eikä enää missään ollut kahta vierekkäistä häkkiä vapaana. Pojat joutuivat siis jakamaan pikkuruisen häkin kaksistaan.

Olin saanut eläinlääkäriltä mukaan korva"tippoja" bakteereiden takia ja päätin viisaana laittaa niitä jo näyttelypaikalla kissojen korviin. Aine oli kuitenkin öljyistä ja paksua ja sitä tuli pumpusta todella paljon. Kun kissat toimenpiteen jälkeen ravistelivat päitään, neste lenteli ympäriinsä ja tahrasi housuni läikykkäiksi. Myös kissat tahmaantuivat prosessissa ja jouduin käyttämään enemmän aikaa niiden puhdistamiseen ennen arvostelua.

Arvostelun odottelu sujui kuitenkin loppupeleissä hyvin, ja vaikka pojat olivat eri tuomareilla, niin toinen tuomari aloittikin eri järjestyksessä, eli missään vaiheessa ei tarvinnut jännittää osuuko arvostelut päällekkäin. Torstin vuoro oli ensin ja tuomarina sillä oli Ad de Bruijn. Arvostelu meni Torstin osalta hyvin, tosin päivän jännityksen takia Torsti oli arvostelussa jo aivan puhki ja roikotti korviaan todella alhaalla. Edes lelun heiluttelu ei nostanut niitä ylös ja tuomari oli sitä mieltä, että ne on liian alas sijoittuneet. Saimme kutsun tuomarin parhaaseen, mutta siellä emme menestyneet ja voitto meni kissalle, jota etukäteen jo arvasin voittajaksi. Torstin tuloksena oli siis EX1 CAPIB (int. premier-sertifikaatti) IP eli Torsti valmistui International Premieriksi!

Sulevilla puolestaan oli Eric Reijers. Hän ei löytänyt Sulevista oikein mitään hyvää sanottavaa, vaan kaikki oli ihan väärin. Väärät korvat, väärät silmät, väärä turkki. Kuulemma se näytti enemmän don sfinxiltä, kuin perinteiseltä sfinxiltä. Heitin hyvästit sertistä mielessäni, mutta tuomari totesi kuitenkin, että "saat olla kiitollinen, että edes annan sertin!" Kutsua tuomarin parhaaseen ei täten siis tullut, mutta sen olin osannut arvata jo ennen arvostelua. Sulevin tulos siten EX1 CAPIB.

Vasemmalla Sulevin arvostelu, oikealla Torstin.

Näyttelyn jälkeen saavuimme väsyneinä hotellille. Lisäksi Torsti aiheutti huolta, sillä se ei tykkää käydä hiekkalaatikolla vieraissa paikoissa ja se oli ollut käymättä jo 12 tuntia. Epätoivoisena nostelin sitä uudestaan ja uudestaan laatikolle ja yritin keksiä mitä ihmeellisimpiä keinoja saada sitä tekemään tarpeet laatikkoon, mutta mikään ei kelvannut. Vasta iltamyöhällä se lopulta uskaltautui laatikolle ja yksi huoli oli taas nostettu hartioiltani.

Torsti katselee hotellin ikkunasta.

Hieman pitempi päivitys tällä kertaa. Jos jotain tästä päivästä opin niin 1) putsaa kissan korvat kiiltävän puhtaiksi ennen eläinlääkärin tarkastusta ja 2) älä kokeile kissoihin uusia lääkkeitä näyttelypaikalla.

Sulevi sydänultrassa

Perjantaina kävimme Sulevin kanssa kuulemassa tuomion Sulevin sydämen kunnosta. Olin alunperin suunnitellut ultrata Sulevin syksyn aikana, mutta Torstin HCM-diagnoosi pisti vähän vipinää kinttuihin. Sulevi on kuitenkin Torstin sukulainen ja lisäksi se saa ajoittain kummallisia yskäkohtauksia ja sen varpaat ovat aina aivan jäässä. Jos sydänsairaan kissan varpaat ovat kylmät, niin sairaus on usein edennyt jo hyvin vakavaksi.

Sulevi rakastaa eläinlääkärissä käymistä, mutta kopassa istuminen on ihan kamalaa. Muistin tällä kertaa ottaa valjaat mukaan ja vuoroa odotellessa ehdittiinkin kiertämään koko käytävä ainakin viidesti ympäri.

Itse tutkimus oli Sulevin mielestä aivan kamalan tylsä eikä kyljellään makaamisesta tullut yhtään mitään. Lopulta eläinlääkäri totesi, että kuvataan se sitten seisaaltaan, mutta ei se ollut Sulevista yhtään sen mukavampaa. Siellä huoneessa olisi ollut paljon mielenkiintoisempia asioita tutkittavana!

"Tonne se tyyppi meni!"

Sulevin sydänultran tulos oli kuitenkin helpotus, sydän on täysin terve tällä hetkellä. Sulevi vain on tullut omistajaansa, meillä molemmilla palelee varpaat. Keuhkoputkesta kuului myös vinkunaa eli Sulevilla on myös alkavaa astmaa, jota etukäteen arvelinkin, onhan Sulevi kuitenkin atoopikko.

Erittäin positiivinen diagnoosi siis!

hypertrofinen kardiomyopatia

Eilen kävimme Sulevin ja Torstin kanssa hakemassa rokotukset ja passit, että pääsemme elokuussa matkaamaan Tallinnaan näyttelyyn. Sulevi oli hetkessä hoidettu, mutta kun Torstin vuoro tuli, kuunteli eläinlääkäri sydäntä todella pitkään ja ehdin jo aavistaa pahinta. Lopulta lääkäri totesi, että kuulee sydämessä sivuäänen. Tämä oli minulle shokki, sillä Torsti on vain hieman yli vuoden vanha eikä sille ole ollut mitään sydänsairauden oireita.

Varasin heti seuraavaksi päiväksi ajan sydänultraan. Ultrassa Torsti käyttäytyi hyvin mallikkaasti, makasi vain kiltisi pöydällä eläinlääkärin kuvatessa sydäntä. Tulos oli kuitenkin se mitä eniten pelkäsin. Torstilla todettiin kohtalaisen pitkälle edennyt hypertrofinen kardiomyopatia eli HCM. Siinä sydämen vasemman kammion seinämät paksuuntuvat ilman syytä. Sfinxeillä ja muutamalla muulla rodulla tätä esiintyy hieman keskivertoa enemmän.

Lääkitystä Torsti ei saanut, sillä se on ollut tähän mennessä täysin oireeton. Jatkossa sydämen tilaa kuitenkin seurataan säännöllisillä ultrilla. Yleisesti ottaen HCM johtaa ennenaikaiseen kuolemaan ja näin nuorella kissalla todetun sairauden ennuste ei ole kovin hyvä. Toivon, että saan pitää Torstin seuranani vielä pitkään.

hammaslääkärissä + näyttelyjuttuja

Tänään käytiin Sulevin kanssa taas hammaskivenpoistossa. Viime kerrasta ei ole vielä vuottakaan, mutta hampaat olivat jo varsin rusehtavia ja henki löyhkäsi hirveästi. Normaalisti olisin ehkä katsellut tilannetta vielä jonkin aikaa, mutta päätin hoitaa homman pois nyt, sillä ilmoitin Sulevin ensi viikonlopuksi Rurokin näyttelyyn Helsingin Messukeskukseen! Tämä onkin Sulevin ensimmäinen näyttely ikinä.

Jos joku Eläinystäväni-messuille menijä tämän sattuu huomaamaan, meidät löytää lauantaina numeroilla 301 (Sulevi) ja 305 (Torsti) ja sunnuntaina 277 (Sulevi) ja 281 (Torsti), elleivät järjestäjät nyt yllättäen päätä näitä muuttaa.

Eläinlääkärillä tuikattiin nukutuspiikki Suleviin ja sanottiin, että "jos sitä pelottaa, niin se saa halutessaan mennä kaapin alle piiloon, kyllä se sitten nukkuvana sieltä saadaan esiin!" Hieman naureskelin ajatukselle, sillä Sulevi vain halusi päästä tutkimaan uusia paikkoja.

Tunnin päästä luvattiin, että hommat on hoidettu ja kissan saa tulla hakemaan. Kun sitten tuntia myöhemmin astelin eläinlääkärin ovesta sisään, kuulin tervehdykseksi tuttua Sulevi-huutoa (useiden suljettujen ovien takaa). Ilmeisesti Sulevi oli aikalailla jo ehtinyt huutaa, koska sen ääni katosi.

"Mamma väittää, että näytän ihan jänikseltä."

Aikaisemmin en ole eläinlääkärissä saanut hakea yhtäkään kissaa näin aikaisin kotiin, vaan niiden tilaa on tarkkailtu eläinlääkärillä useiden tuntien ajan. Niinpä Sulevin käyttäytyminen ja olemus kotiin tultua aiheutta hieman kikatuksia omistajassa. Raukkaparan suu roikku auki ja kieliki tunki ulos ja pari kertaa se nukahti istuvilleen.

Onneksi tätä ei tarvitse tehdä usein!

kipeänä

Yksi jos toinenkin on meidän porukasta ollut tässä viikon sisällä kipeänä. Itse makasin viime viikonlopun sängyn pohjalla kuumeen kaatamana. Torsti on muutamana päivänä oksennellut ja ollut silloin myös apaattinen, kuumetta sillä ei kuitenkaan ole ollut ja se onkin iltaan mennessä palannut omaksi itsekseen. Sulevinkin korvista löydettiin hiivan aiheuttama tulehdus.

"En minä kyllä mitään korvatippoja olisi halunnut..."

Sairastelua ennen tuli haettua uusi sänky, joka onkin suorastaan ruhtinallisen kokoinen. Vanha sänkyni oli 80cm leveä ja tämä uusi nyt 120cm. Jopa Einari on rohkaistunut tulemaan yöllä sänkyyn kaveriksi.

Kuumeisena iso sänky oli kyllä pelastus, kun kaiken tarvittavan sai mahtumaan sänkyyn käden etäisyydelle ja oli tilaa kääntyillä.

Uusi sänky kelpaa myös painileikkeihin. Taustalla näkyy uusi Einari-tyyny!

"Hyvä ostos tämä sänky."

Sulevin kanssa kävimme korvien takia eläinlääkärillä ja samalla otimme siltä allergianäytteen. Kohta me ehkä saadaan tietää mikä näitä jatkuvia tulehduksia aiheuttaa! Sitä odotellessa.