näyttelykärpänen

Aiemmin en ole törmännyt purevaan kärpäseen (en edes hirvikärpäseen!), mutta nyt tuli kohdattua erittäin vakava lajike, nimittäin näyttelykärpänen. Ja se puri lujaa.

En ole pahemmin itse harrastanut mitään kilpalajeja, mutta luonteeltani olen kuitenkin kilpailunhaluinen. Niinpä kisaintoni onkin kohdistunut eläimiin, nehän sen raskaan työn siinä tekevät. Näyttelykehiä onkin koluttu sekä koiran että jyrsijöiden kanssa.

Koiraa ei kuitenkaan enää voi raahata näyttelyihin eikä meillä ole enää gerbiileitäkään, niin huomio täytyi kääntää johonkin muuhun.

Siis tietysti kissoihin.

"Ai tuleva näyttelytähti? Hep, täältä löytyy!!"

Olin jo aiemmin harkinnut näyttelyttämistä Sulevin kanssa, mutta sen jatkuvien allergioiden ja ihotulehduksien takia siitä ei sitten tullutkaan mitään.

Mutta nyt olenkin ilmoittanut Torstin lokakuussa järjestettävään Ery-Sydin näyttelyyn. Rehellisesti en mitään merkittävää menestystä odottele, mutta ihan mielenkiinnosta haluan käydä vähän kokeilemassa näyttelyttämistä Torstin kanssa.

Kissanäyttelyssä kävin viimeksi lähes kymmenen vuotta sitten ja silloinkin turistina, joten mitään varsinaista kokemusta niistä ei itselläni ole. Olenkin menossa ensi viikolla tutustumaan Rurok:n järjestämään näyttelyyn Lapset ja Lemmikit-messuille, kun se sattuu tässä kotini lähellä olemaan.

Ja nyt eikun jännittämään!

sano muikku!

Jokainen eläintä kuvannut on varmasti törmännyt samaan ilmiöön. Ei se vaan millään onnistu aina. Paitsi tietenkin siinä tapauksessa, että kyseessä on erittäin valokuvauksellinen lemmikki.

Meillä ei ole.

Yleensä en julkaise epäonnistuneita kuvia blogiteksteissä, vaan päätinkin koota osan niistä tällaiseen omaan kollaasiin. Näitä tulee varmasti joskus lisää, koska... Noh, näitä kuvia tulee paljon.

"Herranjestas mitä täällä roikkuu?"

Tätä kuvaa en ollut aluksi laittamassa, mutta katsokaa nyt tuota Sulevin ilmettä...

"Menisitkö Torsti vähän kauemmaksi?" "Ei pysty!"

"Kamera otti ittekseen kuvan, en itte ollenkaa ottanu tätä!!"

???

Suurinta hilpeyttä aiheutti kuvia muokatessa huomata, että näissä kaikissa on Torsti. Kukas se onkaan meidän perheen linssilude?

Einaristakin on muutama, mutta ne ovat vielä kamerassa odottamassa siirtoa. Ensi kerralla sitten!

yövalo

Viime kirjoittelusta onkin kulunut kaksi viikkoa, helle väsytti meidän poppoon ihan kokonaan ja ollaankin vain kaikki vapaa-aika vain nukuttu.

Torsti auttaa vaihtamaan lakanoita.

Tää kissa on kyllä yhtä koipea.

Yleensä olen aika pihi ja vältän ostamasta liikaa turhuuksia (ainakin omalla rahalla heh), mutta kun hullu kissanainen näkee jotain kissajuttuja, niin se on kuulkaas menoa. Tästä päästäänkin päivityksen otsikkoon, menin sitten ostamaan kissayövalon.

"No mikäs hempskatti?"

Mitään tarvettahan ei meillä millekään yövalolle ollut, pikemminkin näin kesällä ongelmana ovat olleet liian valoisat yöt. Mutta katsokaa nyt sen naamaa, olin ihan myyty.

Valo palaa kirkkaana, mutta kissaa taputellessa se alkaa loistaa kaikissa sateenkaaren väreissä. Kuviin onnistuin taltioimaan kuitenkin vain sinisen, mistä lie johtuu!

Meidän perheen uusi kissa.