keskiviikko 30. elokuuta 2017

RUROK 27.8.2017

Viime viikot ovatkin menneet näyttelypainotteiseen kirjoitteluun. Seuraava näyttely meillä on marraskuussa, joten näitä ei nyt hetkeen taas tulekaan.

Sunnuntaina matkattiin kissojen kanssa Tammistoon ShowHau Centeriin, jossa RUROK järjesti kansainväliset kissanäyttelyt. Saavuimme hyvissä ajoin aamulla, että saisimme varmasti paikan kaksoishäkille, mutta lauantaina paikalla olleet sfinx-ihmiset olivatkin ystävällisesti meille varanneet paikan.

Torsti ottaa odottelun rennosti.
ShowHau Center oli näyttelypaikkana todella ahdas ja kun sinne lisätään valtava ihmismassa, myös lämpötila siellä nousi nopeasti. Toivottavasti en haissut ihan kohtuuttomasti hieltä.

Sulevin arvosteluvuoro tuli ensin. Sulevin tuomarina oli Marina Vinkel. Tavalliseen tapaansa Sulevi oli pöydällä ärtynyt ja läpsäisikin tuomaria varoitukseksi. Onneksi se kuitenkin arvostelun edetessä rauhottui hieman. Edellisen viikonlopun arvostelun jälkeen olin valmistautunut murskatappioon, mutta tuomari kehuikin Sulevia maasta taivaasaan. Tuomarin sanoin: "He's in harmony but not happy". Saimme myös kutsun tuomarin parhaaseen. Tuomarin parhaassa meitä vastassa oli neljä muuta kissaa. Yksi toisensa jälkeen kissoja lähetettiin kehästä pois ja yhtäkkiä jäljellä oli enää Sulevi ja toinen kissa. Tuomari jälleen kehui Sulevia, mutta valitsi parhaakseen sinisen abessinialaisen, joka oli meille jo entuudestaan tuttu kilpakumppani. Torsti nimittäin hävisi sille tammikuussa tuomarin parhaan valinnassa. Sulevin tulos oli EX1 CAGPIB (grand int. premier-serti).

Torstin vuoroa sen sijaan saimme odotella vielä pitkään. Pojat olivatkin umpiunessa, kun Torstin vuoro viimein tuli. Torstin tuomarina oli Anne Veland. Tämä tuomari halaili kaikkia kissoja, jotka vain siihen suostuivat, eikä Torsti ollut poikkeus. Jo heti ensivilkaisulta tuomari sanoi, että totta kai tämä kissa saa sertin ja kirjoitti sen arvosteluseteliin ensi töikseen. Hän piti kovasti Torstista, hieman noottia tuli karvaisuudesta, mutta sekään ei ollut liian suuri virhe. Torsti sai myös kutsun tuomarin parhaaseen, mutta tälläkin tuomarilla voiton vei abessinialainen. Torstin tulos oli sama kuin Sulevin eli EX1 CAGPIB.

Vasemmalla Sulevin arvostelu, oikealla Torstin. Sulevi sai jopa sydämiä arvosteluunsa!
Näyttelypäivä siis meni oikein hyvin ja kuten luvattua, tämä oli luultavasti Sulevin viimeinen näyttely.

perjantai 25. elokuuta 2017

Tallinna 20.8.2017

Sunnuntaiaamu alkoi melko väsyneissä tunnelmissa. Kissat olivat innostuneet juoksemaan kilpaa hotellihuoneessa keskellä yötä, eikä nukkumisesta oikein meinannut tulla mitään. Kahdeksan aikaan aamulla pakkasimme kissat mukaan ja lähdimme taksilla näyttelypaikalle.

Moni näytteilleasettaja oli ollut paikalla vain lauantaina ja sunnuntaina halli ammottikin tyhjyyttään. Siirsimme kangashäkin muiden sfinxien häkkien läheisyyteen ja tällä kertaa pojat saivatkin nauttia paljon suuremmasta tilasta (vaikka se aika taisi silti mennä vain nukkuessa).

Kuten lauantaina, myös sunnuntaina pojat olivat eri tuomareilla ja myös tällä kertaa arvostelujärjestys oli erilainen. Tällä kertaa Sulevin vuoro tuli melkein heti aamusta. Sulevilla oli tuomarina Ad de Bruijn. Sulevi oli arvostelussa yllättävän hyväntuulinen, ilmeisesti siksi, etten joutunut herättämään sitä päiväunilta. Sulevin tuloksena oli EX1 CAPIB (int. premier-sertifikaatti) ja IP eli tällä kertaa oli Sulevin vuoro valmistua International Premieriksi. Kutsua tuomarin parhaaseen emme saaneet, mitä osasin odottaa.

Torstin tuomarina oli Elena Noskova, joka on tuomaroinut Torstin pentuna aiemmin. Hän vaikutti pitävän Torstista kovin, vaikka löysikin hieman huomautettavaa pään muodossa. Tuloksena saimme EX1 CAGPIB (grand int. premier-sertifikaatti). Arvostelun lopuksi tuomari vain kiitti meitä ja hämmentyneenä jäin ihmettelemään saimmeko kutsua tuomarin parhaaseen vai emme. Oli meidät kuitenkin sinne kutsuttu, mutta voitto meni somalikissalle.

Sulevi arvostelussa.
Näyttely päättyi sunnuntaina jo kolmen aikaan. Vaikka tein laivavarauksen jo vapun tienoilla, ei silloin ollut enää yhtäkään lemmikkihyttiä vapaana iltapäivän laivaan. Kissojen kanssa ei oikein voi myöskään notkua kaupungilla tai edes ulkona satamassa, kun tuuli puhalsi niin kovasti. Jouduimme siis odottelemaan satamarakennuksessa yli kolme tuntia laivaamme.

"Mutta kun tuolla olisi niin paljon tutkittavaa!"
Torsti makoili kopassaan koko tämän tyynesti, mutta Suleville odottelu oli vaikeaa. Olin kuitenkin varustaunut valjailla ja Sulevi saikin istuskella sylissä suuren osan ajasta. Jälleen kerran pojat aiheuttivat paljon ihastusta muissa matkustajissa.

Kotimatkalla!
Kotiin pääsimme vasta yhdentoista aikoihin illalla. Kyllä sinä yönä nukuttiinkin erittäin sikeästi.

Erityiset kiitokset äidilleni matkaseurasta, kantoavusta ja kaikesta muustakin. En olisi selvinnyt ilman apuasi ♥ Ja lisäksi kiitos isälleni kyydityksistä!
Vasemmalla Sulevin arvostelu, oikealla Torstin.
Sunnuntaina meillä onkin vuorossa Rurokin näyttely Vantaalla Showhau Centerissä. En olisi halunnut aivan näin tiheitä näyttelykertoja kissoille, mutta se näyttely järjestetään niin lähellä, etten vain voinut jättää sitä välistä. Tämä tulee luultavasti olemaan Sulevin viimeinen näyttely, enkä odota sieltä sille kovin suurta menestystä. Jos se saa edes sertin, olen todella tyytyväinen, mutta tiedostan, että sekin voi olla jo kiven takana. Peukut pystyyn!

maanantai 21. elokuuta 2017

ei menny niinku Strömsössä - Tallinna 19.8.2017

Lauantaiaamu alkoi meillä tavallista aikaisemmin. Kissat luulivat, että olen lähdössä töihin ja yllätys olikin melkoinen, kun kaivoin kantokopat esiin. Sulevi parkkeerasi itsensä ulko-ovelle valmiina lähtöön ja Torsti hipsi sängyn alle piiloon vähin äänin. Kissat saatiin kuitenkin pakattua häkkeihinsä ja matka kohti Länsisatamaa alkoi.

Länsisatamassa nousimme Tallinkin laivaan, jonka oli tarkoitus lähteä Suomesta 7.30. Olin varannut meille lemmikkihytin, sillä olin kävellen liikkeellä, enkä halunnut jättää kissoja laivan tarjoamiin häkkeihin. Lisäksi hytti mahdollisti niiden jaloittelevan matkan aikana ja myös hiekkalaatikolla käymisen.

Laiva lähtee!
Matka sujui erittäin hyvin. Poikia ei hetkauttanut mikään, vaan ne riehuivat lähes koko kaksituntisen matkan ajan. Kun saavuimme Tallinnan satamaan, pojat tutkailivat ympäristöä kiinnostuneina kantokopistaan. Tämä aiheutti myös kanssamatkustajissa paljon ihastusta. Useat ihmiset tulivat katselemaan niitä, jotkut jopa useampaan kertaan.

Olin varannut etukäteen taksin odottamaan meitä terminaalille. Sitä ei kuitenkaan näkynyt, kun saavuimme, joten nappasimme jonossa ensimmäisenä olleen taksin. Taksilla matka näyttelypaikalle sujui oikein sutjakasti ja olimmekin jonossa eläinlääkärintarkastukseen jo kymmenen aikaan. Kun tuli meidän vuoro, eläinlääkärit tutkivat kissat ja totesivat, että ei näitä voi päästää näyttelyalueelle. He yrittivät selittää, että kissoilla on korvissa vaikkua ja ne ovat selkeästi sairaita, mutta en ymmärtänyt mistä taudista he puhuivat. Sfinxeillä muodostuu luonnollisesti tummaa vaikkua korvaan, enkä ollut puhdistanut niitä riittävän hyvin, koska tiesin, että ne ehtivät likaantua ennen arvostelua kuitenkin. Eläinlääkärit eivät kuitenkaan uskoneet sitä.

Tässä vaiheessa aloin olla jo lievän paniikin vallassa. Olin jo varma, että koko viikonlopun näyttelyt menisi nyt meillä ohi suun. Eläinlääkärit sanoivat, että  he voisivat soittaa heidän lääkäriasemalleen, jossa korvat voitaisiin testata. Jos tulos siellä olisi terveet korvat, niin meidät päästettäisiin sisään. Lääkäri sijaitsi parin kilometrin päässä, eli taksia taas kehiin.

Pääsimme melko nopeasti tutkimushuoneeseen, jossa eläinlääkäri kurkkasi korviin ja totesi heti, että kyllä nämä näyttää ihan normaalilta. Testit oli kuitenkin pakko tehdä, että meidät päästettäisiin näyttelyyn. Kuten arvattua, korvista ei löytynyt kuin hieman bakteerikasvustoa, joka ei estänyt näyttelyssä käymistä. Tuloksen tullessa kello oli kuitenkin jo yli yksitoista ja näyttelyyn ilmoittautuminen oli juuri päättynyt. Ajattelin, että pääsisimme vasta sunnuntaina sisään, mutta eläinlääkäri oli ystävällinen ja oli soittanut näyttelyssä partioiville lääkäreille ja ilmoittanut, että meidät voi päästää sisään.

Kipin kapin siis taas taksilla näyttelypaikalle. Olimme siellä 20 minuuttia yli ilmoittautumisen ja jouduin toden teolla vakuutella sihteeristölle, että kyllähän me oltiin täällä ajoissa, mutta kun sitä ja tätä tapahtui. Lopulta meidät hyväksyttiin näyttelyyn ja sain huokaista helpotuksesta.

Pojat näyttelyhäkissä.
Kun kymmenen aikaan olin nopeasti kiertänyt näyttelypaikan, siellä oli ollut reippaasti tyhjiä häkkejä, mutta kun viimeisinä saavuimme, ne oli kaikki melkein viety. Mukanani minulla oli meidän tuplahäkki, eikä enää missään ollut kahta vierekkäistä häkkiä vapaana. Pojat joutuivat siis jakamaan pikkuruisen häkin kaksistaan.

Olin saanut eläinlääkäriltä mukaan korva"tippoja" bakteereiden takia ja päätin viisaana laittaa niitä jo näyttelypaikalla kissojen korviin. Aine oli kuitenkin öljyistä ja paksua ja sitä tuli pumpusta todella paljon. Kun kissat toimenpiteen jälkeen ravistelivat päitään, neste lenteli ympäriinsä ja tahrasi housuni läikykkäiksi. Myös kissat tahmaantuivat prosessissa ja jouduin käyttämään enemmän aikaa niiden puhdistamiseen ennen arvostelua.

Arvostelun odottelu sujui kuitenkin loppupeleissä hyvin, ja vaikka pojat olivat eri tuomareilla, niin toinen tuomari aloittikin eri järjestyksessä, eli missään vaiheessa ei tarvinnut jännittää osuuko arvostelut päällekkäin. Torstin vuoro oli ensin ja tuomarina sillä oli Ad de Bruijn. Arvostelu meni Torstin osalta hyvin, tosin päivän jännityksen takia Torsti oli arvostelussa jo aivan puhki ja roikotti korviaan todella alhaalla. Edes lelun heiluttelu ei nostanut niitä ylös ja tuomari oli sitä mieltä, että ne on liian alas sijoittuneet. Saimme kutsun tuomarin parhaaseen, mutta siellä emme menestyneet ja voitto meni kissalle, jota etukäteen jo arvasin voittajaksi. Torstin tuloksena oli siis EX1 CAPIB (int. premier-sertifikaatti) IP eli Torsti valmistui International Premieriksi!

Sulevilla puolestaan oli Eric Reijers. Hän ei löytänyt Sulevista oikein mitään hyvää sanottavaa, vaan kaikki oli ihan väärin. Väärät korvat, väärät silmät, väärä turkki. Kuulemma se näytti enemmän don sfinxiltä, kuin perinteiseltä sfinxiltä. Heitin hyvästit sertistä mielessäni, mutta tuomari totesi kuitenkin, että "saat olla kiitollinen, että edes annan sertin!" Kutsua tuomarin parhaaseen ei täten siis tullut, mutta sen olin osannut arvata jo ennen arvostelua. Sulevin tulos siten EX1 CAPIB.

Vasemmalla Sulevin arvostelu, oikealla Torstin.
Näyttelyn jälkeen saavuimme väsyneinä hotellille. Lisäksi Torsti aiheutti huolta, sillä se ei tykkää käydä hiekkalaatikolla vieraissa paikoissa ja se oli ollut käymättä jo 12 tuntia. Epätoivoisena nostelin sitä uudestaan ja uudestaan laatikolle ja yritin keksiä mitä ihmeellisimpiä keinoja saada sitä tekemään tarpeet laatikkoon, mutta mikään ei kelvannut. Vasta iltamyöhällä se lopulta uskaltautui laatikolle ja yksi huoli oli taas nostettu hartioiltani.

Torsti katselee hotellin ikkunasta.
Hieman pitempi päivitys tällä kertaa. Jos jotain tästä päivästä opin niin 1) putsaa kissan korvat kiiltävän puhtaiksi ennen eläinlääkärin tarkastusta ja 2) älä kokeile kissoihin uusia lääkkeitä näyttelypaikalla.

tiistai 15. elokuuta 2017

kissanpentukuumetta

Jokainen, joka minua yhtään tuntee, tietää että kuumeilen aina kissojen ja erityisesti kissanpentujen perään. Tänä kesänä olenkin ollut erityisen onnekas, sillä olen päässyt moikkaamaan useita pentuja, mutta nuorimmat ovat tässä.


Hobbitqueen's-kissalassa on tällä hetkellä kaksi pentuetta, joista toinen oli vierailuhetkellä kuusi ja toinen seitsemän viikkoa vanha. Yhteensä pentuja oli huimat yhdeksän! Vilskettä näillä lapsilla todella riitti, eikä kuvaamisesta meinannut tulla mitään, kun kukaan ei tahtonut pysyä sekuntia pitempään paikallaan.


Aivan ihania veitikoita koko sakki. Tämmöiset söpöliinit tekevät kotiinlähdön erittäin vaikeaksi, kun niiden seassa istuisi mielellään vaikka koko päivän.



sunnuntai 6. elokuuta 2017

Myy & Oliver

Olin järjestämässä tapaamista vanhojen koulukaverieni kanssa ja paikkaa miettiessä yksi heistä ehdotti, että tulisimme hänen luokseen viettämään "kissanristiäisiä". Hän oli juuri hankkimassa toista kissaansa ja kissaihmisenä tietysti riemastuin ideasta saman tien.

Meidät enemmän tai vähemmän tervetulleiksi toivottivat vuoden ikäinen brittiläinen lyhytkarva Myy ja kolme kuukautinen ragdoll Oliver. Ei varmasti ole vaikea arvata, että koko tapaaminen meni näiden karvapallojen ihasteluun.

Kahdesta liikkuvasta nuoresta kissasta oli lähes mahdoton saada kuvia (tai edes kelvollista videota) kännykällä, mutta yritin parhaani, että saisitte myös kokea nämä söpöliinit. Kurkkaa video alla!



Myy hieman ujosteli vieraita aluksi, mutta mukanani tuoman herkkupussin maaginen rapina sai pian tämän leidin ilmestymään piilostaan ja siliteltäväksi.


Oliveriakin ujostutti hieman, mutta herkut ei kiinnostanut. Onneksi mukana tuli myös kasa uusia leluja, joilla leikkiä.


Kotiin lähdin erittäin karvaisten housujen kanssa. Niin söpöjä kuin nämä ihanat karvapallerot ovatkin, en kaipaa karvaisia vaatteita omaan elämääni. (Einari ei koskaan karvannut vaatteita)

Voit myös seurata näiden kissojen elämää instagramissa! Heidät löytää nimellä myy.and.oliver!

torstai 3. elokuuta 2017

ei kuulunut ku riks ja raks

Sulevi: Eilen taas vähän seikkailin. Emäntä oli hakenut iltapalaa itselleen ja istunut tietokoneelle näpyttelemään. Minun olemassaolonihan on paljon tärkeämpää, kuin piippaileva pönttö, joten ajattelin herättää emännän huomion hyppäämällä komeasti näytön eteen.

Valitettavasti emännän pöydälle asettama lautanen oli suoraan lentoratani laskeutumispisteessä. Lautanen lensi lattialle kovalla voimalla ja minä sen mukana! Yhtään en pelästynyt, mutta ihan vain varmuuden vuoksi juoksin tuulispäänä vakkaripiilooni.


Lautanen meni ihan säpäleiksi! Emäntä pelästyi aika lailla, mutta huokaisi sitten, että onneksi kyseessä oli halpa lautanen ja lisäksi keraaminen, niin ei tullut paljon sirpaleita. Että ei kuulemma tarvitse onneksi lähteä eläinlääkäriin. Eikö se muuta ajattele kuin rahaa?

Minun mielestä se voisi hankkia muovilautaset, niin niitä saisi sit paiskoa ihan luvan kanssa!


Mitä opin tästä: en mitään!