Hertta

Eilen perjantaina meidän perheeseen muutti uusi asukas. Saanko esitellä: Hobbitqueen's Nicoletta eli tuttavallisimmin Hertta.

Hertta tuli meille sijoituskissana, eli joskus tulevaisuudessa tullaan näkemään myös pikkuherttoja. Nyt Hertta saa kuitenkin itse keskittyä olemaan pikkuhertta.

Olin jo unohtanut miten vaikeaa pentujen kuvaaminen onkaan. Lähestulkoon kaikki kuvat oli joko tarkentuneet aivan väärään paikkaan tai muuten vain tärähtäneitä. Päätin kuitenkin esitellä teille niistä osan, koska ne olivat mielestäni hauskoja.

Blep

Automatka kotiin oli silkkaa huutoa. Miten näin pienestä kissasta voikaan lähteä niin hurjan kova ääni. Hertta oli hurjan reipas uudessa kodissa, heti tutkittiin kaikki paikat. Huuto jatkui kuitenkin myös kotona, sillä kaikki tutut kaverit ja sisarukset olivat kadonneet johonkin.

"Kissojen tärkein oppi: roskat ovat parhaita leluja"

Kokemuksesta tiesin, että Sulevi hyväksyy uudet kissat reviirilleen helposti, niin myös tällä kertaa. Ensi näkemältä Hertta luuli Sulevia vanhaksi laumatoverikseen ja meni iloisena tervehtimään, mutta kun se haistoi Sulevin hajun, totuus valkeni. Pikkukissasta lähti mahtava murina ja puhina. Sulevi ei ollut moksiskaan.

"Siis haisteliks toi setä just mun takamusta?"

Torsti sen sijaan ei ollut tilanteesta yhtä onnellinen. Se piilotteli suuren osan illasta sängyn ja sohvan alla ja sähisi ja murisi minullekin, kun pennunhajuisilla sormillani menin lähelle.

Onneksi tilanne alkaa pikkuhiljaa rauhoittua.

"Kukaan ei kysynyt mun mielipidettä tästä asiasta!

Hieman pikaisempi päivitys tällä kertaa, mutta tulette varmasti kuulemaan jatkossa paljon myös Hertasta ;)