vuoden viimeinen

Meidän vuoteen on mahtunut paljon erilaisia tunteita. Iloa ja surua, onnea ja epäonnea. Vastoinkäymiset pistivät välillä blogin kirjoittamiseen jarrut päälle, eikä tänä vuonna meiltä tullutkaan montaa päivitystä. Niinpä päätin näin vuoden lopuksi koota yhteenvedon siitä, mitä meille tänä vuonna tapahtuikaan. Osa asioista on jo painunut omastakin päästä unohduksiin, joten tyytykäämme näihin!

Tammikuu

Tammikuu oli itselleni kenties koko vuoden vaikein kuukausi, vaikka silloin ei todellisuudessa tapahtunut mitään merkittävää.
 

Helmikuu

Osallistuimme Hertan ja Torstin kanssa ERY-SYD:n näyttelyyn Helsingissä.

Hertan korvia kiusasivat ikävät kutinat, jotka eivät vain ottaneet loppuakseen. Korvista löydettiin tavallinen korvatulehdus.

Cairnterrierimme Manu nukkui ikiuneen.

Maaliskuu

Hertan korvat eivät millään ottaneet parantuakseen, ja kutinan yltyessä se raapi myös kaulan ihon rikki. Korvien tutkimuksesta ei kuitenkaan selvinnyt mitään syytä ja Hertta joutui kypäräpääksi (onneksi vain pieneksi hetkeksi).

Torsti täytti kaksi vuotta.

Hertta alkoi kiimailemaan ensimmäistä kertaa.

Perheeseemme liittyi sekarotuinen koira, Lyyti.

Huhtikuu

Huhtikuussa ei tapahtunut suuria, mutta kovasti opettelimme elämään sujuvaa yhteiselämää uuden perheenjäsenen kanssa (Hertta taisi vähän ihastua).

Toukokuu

Kävimme Torstin kanssa sydänultrassa selvittämässä aiemmin todetun HCM:n etenemistä. Ultraustulokset vaikuttivat melko lupaavilta, sillä ne eivät olleet juuri muuttuneet edellisvuodesta, jolloin sairaus todettiin.

Torsti seikkailee eläinlääkärillä

Kesäkuu

Sulevi täytti neljä vuotta.

Hertta täytti vuoden.

Heinäkuu

Osallistuimme Hertan ja Torstin kanssa SUROK:n näyttelyyn Keravalla. Torsti valmistui Grand International Premioriksi (GIP).

Elokuu

Käymme Hertan kanssa jälleen eläinlääkärille ärtyneiden korvien ja ihon takia. Kutinan aiheuttaja jäi jälleen mysteeriksi, vaikkakin epäilyksenä oli ruoka-aineallergia. Ruokavaliota en kuitenkaan koskaan muuttanut, ja kutina loppui niin mystisesti kuin se oli alkanutkin, eikä se ole enää palannut.

Syyskuu

Vaihdoin opiskelupaikkaa, mikä osaltaan hidasti blogin kirjoittamista.

Tämä peti lojuu nykyään täysin koskemattomana.

Osallistuimme Hertan kanssa ERY-SYD:n näyttelyyn Helsingissä. Hertta valmistui Championiksi (CH).

Lokakuu

Muutimme lauman ja ystäväni kanssa isompaan asuntoon.

Täytin 24 vuotta (hui).

Kävin vierailemassa Maailman voittaja-näyttelyssä Tampereella ja mursin matkalla kylkiluuni. Näyttelypäivä oli melko tuskainen, mutta ehdottomasti sen arvoinen.

Kollaasi WW2018-näyttelystä. Kuka tunnistaa ylärivin blogikissan?

Marraskuu

Marraskuussa oli aika taas panostaa kouluun, eikä mitään erikoisempaa tapahtunut.

Paitsi ne nalleasut, oi että!

Joulukuu

Kävimme tutustumassa TaikaTomun kissalan tuoreimpaan pentueeseen, tai no, pentuun eli TaikaTomun Queenieen.

Toivotan teille kaikille oikein hyvää uutta vuotta! Ensi vuoteen!

joulukissa 2018

Osallistuimme jälleen tänä vuonna Tassulinnan järjestämään Joulukissaan (viime vuoden postauksen voit lukea täältä). Meidän lähettämä paketti meni tänä vuonna hieman erikoisemman näköisille kavereille, nimittäin Päärynäeläimelle ja makkaraminioneille. Mutta entä se meille lähetetty paketti?

Tänään puhelimeeni tuli mystinen viesti meidän Joulukissa-pariltamme. Joulukissamme oli noutamassa omaa pakettiaan samasta paikasta, johon olin toivonut meidän paketin saapuvan ja näin saimmekin paketin ihan henkilökohtaisesti.

"Nuuh nuuh, täällä on kyllä jotain tosi hyvää!"

"Niinku, tosi tosi TOSI hyvää!"

Lahjakassi herätti paljon mielenkiintoa jo ennen kuin sisältöä edes oltiin kaivettu ulos.

"Siellä on varmaan jotain mullekin..." "Eikä, tää on jouluKISSA!!" "Jos nyt jotain edes..."

Myös talon karvaisin jäsen kiinnostui rapisevasta pussista. Vaikka kyseessä olikin kissa-aiheinen lahja, niin taisi sieltä koirallekin paljastua jotain, ainakin koirannameja (puhumattakaan parista vessapaperirullasta, jotka oli tosi kiva tuhota suoraan palvelijan matolle).

Ei meille sentään vain vessapaperihylsyjä lähetelty, vaan niiden sisälle oli pakattu lahjoja. Jokaisen rullan sisältä löytyi kissanminttulelu ja hiiri, yhteensä kolme kappaletta jokaista, jokaiselle siis oma!  Ja voi pojat niistä pidettiin PALJON! Kuvat puhukoot puolestaan:

Mitäköhän näihin leluihin oli oikein tujautettu, kun pisti kissapolojen päät ihan sekaisin? Torsti, joka ei muuten juuri innostu leluista, taisi olla nahkeista se, joka innoistuikin eniten.

Saatiin me kyllä muutakin kuin vain hurjia huumehia. Itse asiassa meidät suorastaan lellittiin ihan piloille. Paketista paljastui loppujen lopuksi niiden hiirien ja kissanminttujen lisäksi: kolme kimallepalloa (Hertan lemppareita), pakastekuivattua kanaa (kaikkien lempparia), kuivattuja kanapaloja (koiralle, mutta myös Sulevi tykkäsi) ja palvelijaakin oli muistettu, sillä paketissa oli myös pussillinen Vilukissa-teetä, kissasukat (täydellisen kokoiset palvelijan jäisille varpaille) ja vielä kissamagneetti.

Mutta keneltä tämä upea paketti sitten oli? Jotkut ehkä tunnistavatkin nuo upeat kansalliskissamme ylläolevista kuvista, nimittäin Naukulan Sulon, Namun ja Noomin!

Kiitos erittäin paljon Naukulan kerholle upeista lahjoista ja oikein hyvää joulunodotusta teille!

"Täh mitään en ollu tekemässä!"

Sulevi esitti ensin kylmänviileätä leluja kohtaan, mutta kun palvelija hetkeksi poistui huoneesta, oli yllättäen poika onnellisena hieromassa itseään yhteen kissanminttuleluun.

suuri seikkailu

Sulevi:
Arvatkaapa mitä joku aika sitten tapahtui! Minä ja kaverit oltiin nukkumassa meidän sängyllä (palvelija kutsuu sitä omakseen, mutta oikeasti se on meidän), kun yhtäkkiä meidän kodin ovi pärisi. Yleensä se ääni tarkoittaa, että sieltä tulee joku ihailemaan meitä, mutta tällä kertaa ei! Sieltä tuli kaksi miestä, jotka ei edes huomannut mua! Ne miehet kantoi valtavaa laatikkoa mukana. Ei sellaista kivaa istumiseen tarkoitettua pahvilaatikkoa, vaan sellainen iso ja valkoinen. Palvelija kutsuu sitä tiskilaatikoksi, tai ainakin joksikin sellaiseksi.

Tämä on pahvilaatikko. Tiskilaatikko on paljon isompi.

Ehdin jo aatella, että ne miehet oli kateellisia meikäläisen komeudesta, kun eivät edes päin katsoneet, mutta sitten huomasin, että ne olikin jättäneet meidän kodin oven raolleen! Se oli varmaan joku sellainen kompensaatio.

No mähän sitten lähdin ulos tutkimusmatkalle villiin luontoon. Palvelija kyllä väitti, että menin vain rappukäytävään, mutta mitä se näistä asioista muka tietää. Ehdin kiivetä neljänteen kerrokseen asti (me asutaan kakkosessa), ennen kuin kukaan edes huomasi poissaoloani!

Palvelija sanoo, että onneksi lähdin ylöspäin enkä alas, mistä olisin voinut päästä ulos. Se ei taida ihan ymmärtää, että määränpääni oli täysin tietoinen. Ei kai kukaan hullu tuonne kylmään halua lähteä?

Täytyy myöntää, että se oli kyllä aika jännä seikkailu.

Ehkä kotona omassa pedissä on kuitenkin ihan mukavaa.

kolme karhua

Tiedättekö tarinan Kultakutrista ja kolmesta karhusta? Ne karhut ovat asettuneet asumaan meidän taloon!

Kuulun niihin ihmisiin, joiden mielestä eläinten pukeminen on aika hölmöä, ellei sille ole jotain perusteltavaa syytä. Jouduin kuitenkin jälleen mainonnan vietäväksi, sillä nähdessäni nämä nallehupparit, olin myyty.

Alunperin tarkoitus oli ostaa pojille ruskeat hupparint ja Hertalle vaaleanpunainen, mutta meidän lähi-Mustissa ja Mirrissä oli vain muutamia kokoja jäljellä, ja vaaleanpunainen menikin Suleville.

Mihinkään jokapäiväiseen käyttöön nämä paidat eivät tietenkään tule, mutta mielestäni ne ovat äärettömän hellyyttävät esim. kuvausrekvisiittana. Saattaapa tämän vuoden joulukortti ehkä sisältää nämä myös, kuten taustasta ehkä voi teemaa hieman huomata ;)

Yllä esimerkki siitä, miten meillä yhteiskuvaus sujuu. Taitolaji se on tämäkin.

muuttoapulaiset

Kolme vuotta sitten muutin pienestä yksiöstä isompaan kaksioon, ja jo silloin homma tuntui hankalalta parin hassun laatikon ja yhden kaikkialle ehtivän kissan kanssa.

Nyt meillä on edessä muutto isoon kolmioon ystäväni kanssa. Sekä laatikoiden että kissojen määrä on kolminkertaistunut ja se tekee hommasta luonnollisesti kolme kertaa haastavampaa.

Onneksi kissat osallistuvat.

Kaikkein tärkeimmät on jo pakattu.

Ahkerat apulaiset tyhjentävät hyllyjä.

Seuraava päivitys tuleekin sitten jo uudesta kodista :)

mainonnan uhri

Jotkut ehkä muistavat viime vuoden marraskuussa kissamaailmaa kohauttaneen tuotteen, nimittäin "höpötatin". Tästä kissanminttulelusta tuli kissanomistajien keskuudessa niin suuri hitti, että se myytiin loppuun kaikista kaupoista.

Itse en tähän vouhotukseen lähtenyt mukaan enkä uskonut, että itse koskaan haksahtaisin mihinkään vastaavaan hömpötykseen.

Vaan toisin kävi. Musti ja Mirrin valikoimaan tuli luolapeti, joka lisäksi oli heti myyntiin tultuaan alennuksessa.

Niinhän siinä kävi, että tämän pehmoisen ja lämpimän pesän suosio suorastaan räjähti Facebookin sfinx-keskusteluryhmässä. Yhdeltäkään ryhmän jäseneltä ei tämä varmasti jäänyt huomaamatta, sillä kuvia nakukissoista näissä pedeissä suorastaan tulvi yksi toisensa jälkeen.

Ja niin se oli sitten itsekin ostettava.

Kotiin päästyä riitti, että laski pesän lattialle, ja Hertta valloitti sen saman tien. Muita kissoja se ei ole suostunut sinne päästämään. Tätä kirjoittaessa pesä on ollut lattialla jo useita tunteja, eikä Hertta ole poistunut sieltä vielä kertaakaan.

Mahtaakohan sitä saada enää yöksi kainaloon lainkaan?

mites tässä näin kävi

Aika kuluu kuin siivillä ja yhtäkkiä sitä huomaa, että edellisestä blogikirjoituksesta on kulunutkin jo lähes puoli vuotta. Kevät oli itselleni vaikeaa aikaa. Paljon asioita tapahtui, niin hyviä kuin huonojakin, eikä aikaa blogin kirjoittamiseen juuri jäänyt.

Tuossa välissä on vietetty Sulevin ja Hertan syntymäpäiviä, sydänultrattu Torsti, käyty näyttelyssä, tutustuttu uuteen perheenjäseneen ja itse olen vastaanottanut uuden koulupaikan. Hieman yli kuukauden päästä meillä on edessä muutto, kun muutetaan lauman kanssa isompaan asuntoon. Näistä asioista kirjoittelen varmaan vielä myöhemmin lisää.

Jottei tämä postaus jäisi ihan pelkäksi lyhyeksi päivitykseksi, tässä hieman kuvia viime helmikuun Ery-Sydin näyttelystä, joiden muokkaamiseen syystä tai toisesta meni näin kauan. Parin viikon päästä onkin jo kyseisen yhdistyksen toinen näyttely, johon Hertan kanssa olemme osallistumassa.

Kuvista huomaa kenties tiettyä rotuteemaa ;)

kiima!

Jokaisen vanhemman elämässä tulee eteen se hetki, kun ymmärtää, ettei oma vauva olekaan enää ihan niin vauva.

Hertta, viikkoa vaille 9 kk, aloitti tällä viikolla ensimmäisen kiimansa. Herttahan on minulla sijoituksessa, eli se tulee kiimailemaan vielä useiden vuosian ajan. Parasta siis alkaa tottua tähän!

Voi kamala, mun vauvani on kasvanut aikuiseksi!

tähti on sammunut

Raskain mielin jouduimme tekemään maailman vaikeimman päätöksen.

♥ Sandico Jazz It Up "Manu" ♥

27.1.2007 - 28.2.2018

Viimeiset Manusta otetut kuvat:

Tätä hetkeä kartoin, tätä väistin, tätä niin pelkäsin
Sen on tultava loppuun
Nyt on aika

Viimeiseen tiimaan
Tähän päättyy paljon hyvää, paljon kaunista
Jonka raajat kuolleet on
Tän täytyy mennä näin
Vaikka tahtoisin kieltää, koittaa säilyttää
Mutta tiedän et on turhaa
Armoo viivyttää

-Apulanta - Armo

catmax numero kaks

Olin pitkään harkinnut kissojen kolmisen vuotta vanhan kiipeilypuun uusimista, mutta päätöksen tekeminen oli venynyt, koska ei kyseisessä puussa varsinaisesti ollut mitään vikaa. Yhtenä päivänä siitä kuitenkin katkesi köysi ja päätin viimein korvata puun uudella.

Uuden puun valinta ei ollut kuitenkaan helppoa ja selailinkin eri eläinkauppojen sivuja löytääkseni sopivan korvaajan. Äitini ehdotti, että hankkisin tilalle Catmaxin, koska sellaisesta meillä on jo hyviä kokemuksia.

Tähän uuteen Catmax-kokonaisuuteen kuuluvat

Catmax super runko

Raapima-pollari

Pieni taso

Iso taso

Laiskanlinna

Sain koko puun kuljetuksineen 422 eurolla. Puun alkuperäinen hinta olisi ollut suurempi, mutta Raapima-pollarin valmistuksessa oli tapahtunut jonkinlainen virhe ja sain siitä alennusta. Nähtäväksi jää, onko kyseessä vain kosmeettinen haitta vai aiheuttaako se tulevaisuudessa ongelmia. (Pystyttekö pongaamaan virheen koko puun kuvasta? Veikkaan, että ette!)

Maalasin myös tämän puun tasot valkoisella maalilla.

Puu on ollut todella kovassa käytössä heti alusta alkaen. Torsti hyppäsi Raapima-pollariin kiinni heti sen nähdessään, vaikkei sitä vielä oltu edes kiinnitetty mihinkään. Pollari onkin puun suosituin juttu.

Hertta käyttää puuta myös paljon vaikka ei yhteenkään kuvaan osunutkaan. Kaikin puolin nappiostos jälleen!

Vanhalle puulle ei tarvinnut heittää hyvästejä, vaan se pääsi koristamaan parveketta. Kesällä kissat pääsevät siihen taas keikkumaan.