ei kuulunut ku riks ja raks

Sulevi: Eilen taas vähän seikkailin. Emäntä oli hakenut iltapalaa itselleen ja istunut tietokoneelle näpyttelemään. Minun olemassaolonihan on paljon tärkeämpää, kuin piippaileva pönttö, joten ajattelin herättää emännän huomion hyppäämällä komeasti näytön eteen.

Valitettavasti emännän pöydälle asettama lautanen oli suoraan lentoratani laskeutumispisteessä. Lautanen lensi lattialle kovalla voimalla ja minä sen mukana! Yhtään en pelästynyt, mutta ihan vain varmuuden vuoksi juoksin tuulispäänä vakkaripiilooni.

Lautanen meni ihan säpäleiksi! Emäntä pelästyi aika lailla, mutta huokaisi sitten, että onneksi kyseessä oli halpa lautanen ja lisäksi keraaminen, niin ei tullut paljon sirpaleita. Että ei kuulemma tarvitse onneksi lähteä eläinlääkäriin. Eikö se muuta ajattele kuin rahaa?

Minun mielestä se voisi hankkia muovilautaset, niin niitä saisi sit paiskoa ihan luvan kanssa!

Mitä opin tästä: en mitään!

SUROK 23.7.2017

Viime sunnuntaina pakkasin aamulla aikaisin Sulevin koppaan ja lähdimme SUROK:in näyttelyyn Hämeenlinnaan.

"Joko mennään kotiin?"

Näyttelyyn saavuttua Sulevi rauhoittui melko nopeasti häkissään ja olikin koko aamun arvostelua odotellessa melko tyytyväisen oloinen. Kun meidän vuoro tuli esiintyä, Sulevia alkoikin ärsyttää erittäin paljon ja pöydälle päästessä se olikin jo pelkkää kirosanaa. Sulevi sihisi ja suhisi ja lisäksi läpsi useasti tassullaan (onneksi vain minua ja ilman kynsiä). Onneksi Sulevi kuitenkin hieman rauhoittui, kun se sai tuomarilta pienen huiskalelun ja loppuarvostelu sujuikin ihan hyvissä tunnelmissa.

"Jaahas, no kai tässä odotellessa voi rentoutuakin hetken..."

Tuomarina Sulevilla oli jälleen Pia Nyman, aivan kuten kesäkuussa Vermossa. Tällä kertaa meillä ei kuitenkaan ollut kilpailua ja saimmekin toivomani sertin. Tuomarin parhaisiin meitä ei kuitenkaan kutsuttu Sulevin pään ja karvaisuuden takia. Olin sitä osannut jo etukäteen odottaakin, joten tuloksena Suleville tuli EX1 CAPIB (international premier-sertifikaatti).

Sulevin arvosteluseteli.

Torsti vietti llähes koko päivän yksin kotona (äitini kävi sitä päivällä moikkaamassa) ja olin koko päivän siitä kauhean huolissani, mutta ilmeisesti huoleni oli turha. Torsti vaikutti pärjänneen oikein hyvin yksinään.

Seuraava näyttely meillä onkin Tallinnan näyttely kolmen viikon päästä! Jännittävää!

Sulevi sydänultrassa

Perjantaina kävimme Sulevin kanssa kuulemassa tuomion Sulevin sydämen kunnosta. Olin alunperin suunnitellut ultrata Sulevin syksyn aikana, mutta Torstin HCM-diagnoosi pisti vähän vipinää kinttuihin. Sulevi on kuitenkin Torstin sukulainen ja lisäksi se saa ajoittain kummallisia yskäkohtauksia ja sen varpaat ovat aina aivan jäässä. Jos sydänsairaan kissan varpaat ovat kylmät, niin sairaus on usein edennyt jo hyvin vakavaksi.

Sulevi rakastaa eläinlääkärissä käymistä, mutta kopassa istuminen on ihan kamalaa. Muistin tällä kertaa ottaa valjaat mukaan ja vuoroa odotellessa ehdittiinkin kiertämään koko käytävä ainakin viidesti ympäri.

Itse tutkimus oli Sulevin mielestä aivan kamalan tylsä eikä kyljellään makaamisesta tullut yhtään mitään. Lopulta eläinlääkäri totesi, että kuvataan se sitten seisaaltaan, mutta ei se ollut Sulevista yhtään sen mukavampaa. Siellä huoneessa olisi ollut paljon mielenkiintoisempia asioita tutkittavana!

"Tonne se tyyppi meni!"

Sulevin sydänultran tulos oli kuitenkin helpotus, sydän on täysin terve tällä hetkellä. Sulevi vain on tullut omistajaansa, meillä molemmilla palelee varpaat. Keuhkoputkesta kuului myös vinkunaa eli Sulevilla on myös alkavaa astmaa, jota etukäteen arvelinkin, onhan Sulevi kuitenkin atoopikko.

Erittäin positiivinen diagnoosi siis!

Severillä kylässä

Lauantaiaamuna herätyskello soi jo ennen kukon laulua. Karvattomat unikaverini totesivat, että oli aivan kohtuuttoman aikaista, eivätkä tahtoneet päästää minua sängystä ylös laisinkaan. Hyvä syy aikaiselle heräämiselle kuitenkin oli, sillä minun täytyi ehtiä jo kuudelta junaan. Kohteena tällä kertaa oli Härmä ja tarkemmin Powerpark. Mutta huvittelua ennen oli tarkoitus huvitella vielä toisella tavalla, kävin nimittäin ihastelemassa ystäväni kissanpentua Severiä.

"Mikä siellä meni!?"

Olin ihan yllättynyt miten pienen pieni Severi vielä oli, voi mikä suloisuus se olikaan! Se tuli heti ovelle vastaan häntä pystyssä kerjäten rapsutuksia! Ja siis... kyseessä oli kenties pehmein kissa, jota olen ikinä silittänyt.

Naureskelin aiemmin, että nimen perusteellahan tämä kissa sopisi erinomaisesti myös meidän lauman jatkeeksi, vai mitä sanotte? :D

Kameran esiin kaivaessani kissa livahti piiloon samantein! Lopulta epätoivoisen maanittelun jälkeen Severi tuli esiin ja kyllä sen kiinnostus heräsikin kameran sulkimen äänestä. Lopulta röhnötin lattialla napsien kuvia ja toivoen, että edes jokin onnistuu, sillä Severi olisi mieluummin hyppinyt ympäriinsä lelun perässä.

Olin aamulla napannut järkkärin ja erillisen salaman mukaan ja urhoollisesti kannoin niitä mukanani koko neljän tunnin matkan. Perille päästäessä unohdin kuitenkin salaman kyyditsijän autoon, enkä enää jaksanut hakea sitä sieltä erikseen. Parhaani mukaan olen siis kuvia muokannut paremmiksi.

Ostin myös uuden näytön, enkä ole varma sen väriasetuksista, joten toivottavasti kuvat ovat silti katsottavia!

Kaupunkilaisen on vaikea uskoa, että juna-asemalla todella on vain yksi laituri!

Pitkän päivän jälkeen oli kyllä kiva palata takaisin kotiin, jossa nakupojat jo kovasti odottelivat minua takaisin ♥

Erityiskiitokset Sennille, että sain tulla käymään ja myös rannekkeesta! ;)
 

lepää rauhassa Einari

9.5.2015 luokseni saapui vajaan vuoden ikäinen, ihmistä pelkäävä, sähisevä musta karvapallo. 12.6.2017 kissojen taivaaseen lähti vajaan kolmen vuoden ikäinen, silityksiä rakastava, lempeä musta karvapallo.

© Saana Pyyhtiä

Huomasin Einarin laihtuneen jo muutama kuukausi sitten, mutta vaa'an mukaan pudotus ei ollut merkittävä, ja päättelin Einarin vain näyttävän laihalta pudotettuaan talviturkkinsa. Einarin kunto kuitenkin romahti noin viikossa todella huonoksi, se laihtui entisestään ja oli apaattinen. Varasin ajan eläinlääkärille, mutta diagnoosi oli pahempi kuin edes tajusin pelätä.

Eläinlääkäri tunnusteli Einarin vatsaa ja totesi tuntevansa siellä valtavan kasvainmassan. Einari oli aivan kalpea ja eläinlääkäri ihmetteli miten se on edes kyennyt seisomaan tässä kunnossa. Tilanne oli Einarin kannalta todella huono. Eläinlääkäri sanoi, että voin halutessani tuoda Einarin kotiin ja miettiä mitä haluan tehdä. Totesin, ettei ole sitä kohtaan reilua, että se kärsisi enemmän vain oman itsekkyyteni takia. Einari siis nukutettiin ikiuneen.

© Rekku Rescue/Tuulia. Tällä kuvalla Einari valloitti sydämeni.

Einarin elämän alkutaipale ei ollut helppo. Siitä voit lukea Rekku Rescuen blogikirjoituksesta. Tiesin jo Einaria ottaessani, että riski sen menettämiseen nuorena on suuri. En kuitenkaan arvannut, että tämä tilanne tulisi vastaan näin pian. Olen kuitenkin onnellinen, että sain tarjota sille parhaan mahdollisen kodin.

Tämän postauksen kirjoittaminen ei ollut helppoa, mutta asioiden purkaminen auttaa. Einari asuu sydämessäni ikuisesti.


Ja viimein sun matkaan
ei pääse saattajatkaan.
Ja lohtu on mulle
että siellä on kaikki sulle.

ERY-SYD 11.6.2017

Tänään oli Ery-Sydin Vermon näyttelyn toinen päivä.

Heräsin aamulla vasta myöhään, sillä paikan päällä ei tarvinnut olla kuin vasta oman arvostelun arvioituun aikaan, joka meillä oli 11.25. Kymmenen aikaan kännykkää selaillessani kuitenkin huomasin, että Facebookissa oli varoitettu pitkästä jonosta Vermon parkkipaikalle, koska siellä oli tänään myös kirpputori. En halunnut joutua etsimään paikkaa autolle jostain kaukaa, joten pakkasin kissat autoon ja lähdin matkaan. Perillä Vermossa odottikin jo aivan täyteen ahdettu parkkipaikka, mutta onneksi näyttelyyn osallistuville oli varattu oma alue.

Jouduimmekin sitten odottamaan omaa vuoroa melko pitkään, sillä sen lisäksi, että olimme yli tunnin etuajassa, tuomari oli lähes puoli tuntia myöhässä arvosteluissaan. Tänään meillä oli tuomarina sekä Sulevilla että Torstilla suomalainen Carin Sahlberg. Molemmat pärjäsivät arvostelussa hyvin, mutta tuomari ei lainkaan kertonut, kutsuttaisiinko meidät tuomarin parhaaseen vai ei, joten jouduin jäämään kärkkymään tuomarin pöydän lähelle tuloksia. Onneksi sfinxit olivat viimeisinä, joten kauaa ei tarvinnut jännittää. Molemmat pojat oli kutsuttu tuomarin parhaaseen ja niiden lisäksi yksi cornish rex. Ehdin jo ajatella, että sillehän se nominointi menee, mutta tuomari lähettikin sen pois ja sanoi, että valinta tehdään Sulevin ja Torstin välillä! Lopulta Torsti vei voiton ja tuloksena oli siis EX1 CAPIB NOM (international premier-sertifikaatti ja tuomarin paras)! Sulevi oli EX1 CAP (premier-sertifikaatti) ja valmistui premieriksi!

Torsti paneelissa.

Olin jo aikaisemmin mielessäni hieman naureskellut, että Torstihan nominoitiin sen ensimmäisessä näyttelyssä viime lokakuussa juurikin Vermossa sunnuntaina, niin pitäisihan sitä nyt perinteitä noudattaa! Ja kas kummaa, niinhän se mokoma sen sieltä päräyttikin. Paneelissa meitä vastassa oli abessinialainenn ja toinen sfinx, ja ehdin jo miettiä, että taasko me hävitään abessinialaiselle, aivan kuten viimeksi. Voitto meni lopulta kuitenkin toiselle sfinxille, eikä meille tullut yhtään ääntä, mutta osasin arvata sen jo etukäteen. Olin jo ihan onnessani siitä, että Torsti ylipäätään oli tuomarin paras!

Vasemmalla Sulevin arvosteluseteli ja oikealla Torstin. Näistähän sai jopa selvää!

En kyllä voisi olla ylpeämpi näistä pojista! Ensi kuussa Sulevilla on vielä Hämeenlinnassa näyttely ja sitten lähdetäänkin ulkomailta hakemaan tarvittavia sertejä!

ERY-SYD 10.6.2017

Pitkä blogihiljaisuus taas takana, työt ja opiskelut ovat stressanneet sen verran, että blogi on taas jäänyt hieman taka-alalle.

Tänään oli ensimmäinen päivä Ery-Sydin järjestämästä drive-in näyttelystä Helsingissä Vermossa. Eläinlääkärintarkastus oli merkitty päättymään jo yhdeltätoista, vaikka meidän kehät olivatkin vasta puolenpäivän jälkeen, joten hankkimalleni näyttelyhäkille tuli sittenkin käyttöä.

Olin aivan ällistynyt, kun Sulevi käyttäytyi häkissä kuin mallikansalainen, eikä edes piitannut naapurin sähinöistä ja murinoista. Ehkä se oli tämä oma kangashäkki, joka toi turvaa tai ehkä Torstin seura. Vai onko se ehkä vain kasvanut "aikuiseksi"?

Jo häkin pystytettyäni tutkailin luetteloa etukäteen ja hieman petyin huomatessani, että Sulevilla on sertikilpailu, eli sen kanssa samassa luokassa oli myös toinen samaan väriin kuuluva sfinx kisaamassa. Monilla muilla roduilla tämä on ihan normaalia, mutta sfinxejä on harvoin kovinkaan montaa samaan aikaan näyttelyssä ja yleensä Sulevin väriryhmästä ei ole ketään. Heitin mielessäni hyvästit sertille.

Torstin vuoro oli ensin. Torstilla tuomarina oli ranskalainen Yan Roca Folch. Hän piti kovasti Torstista ja kehui luonnetta kovasti. Tuomari ei selkeästi ilmaissut saimmeko kutsua tuomarin parhaan valintaan, joten epätoivoisena yritin kuunnella, että huudellaanko meidän numeroa kehään vai ei. Kyllähän se meidän numero sieltä löytyi. Kehässä oli Torstin lisäksi neljä muuta kissaa, ja voiton veikin itämainen lyhytkarva. Torstin tuloksena oli EX1 CAPIB (international premier-sertifikaatti).

Torstin tuomarin parasta odotellessa oli Sulevin vuoro. Tuomarina sillä oli suomalainen Pia Nyman. Olin henkisesti varautunut kaikenlaisiin ärinöihin ja murinoihin pöydälle joutuessa, mutta ei mitään! Sulevi esitti itsensä todella upeasti, teki tuttavuutta tuomariin ja tutkaili ympäristöä rauhallisesti. Tuomari myös kehui monia Sulevin ominaisuuksia ja ehdin jo hieman innostua, että saataisiinko me sittenkin se viimeinen serti kastraattiluokasta, mutta lopulta voitto meni kuitenkin toiselle sfinxille. Sulevin tulos oli siis EX2. Olin kuitenkin niin tyytyväinen Sulevin käytökseen, ettei häviö tuntunut pahalta.

Vasemmalla Sulevin arvostelu, oikealla Torstin. Kukapa näitä hieroglyfejä osaisi tulkita...?

Huomenna on sitten seuraavan näyttelyn vuoro. Sulevillakaan ei ole huomenna kilpailua sertistä, joten toivotaan, että tällä kertaa me se saadaan ja että poika valmistuisi premieriksi.

Kaverini oli myös seuranani (kuormajuhtanani) ja räpsi kissoista kuvia arvostelussa. Teen niistä mahdollisesti oman postauksen joskus myöhemmin.