ompelijan (epä)apulaiset

Kaikki kissan(ja ehkä muidenkin eläinten)omistajat tietävät, että eläimillä on tapana olla aina tiellä silloin, kun sitä vähiten kaipaisi.

Tarkoituksenani oli ommella kissojen kuljetuskoppaan uusi päällinen, jotta kopassa olisi mukavan lämmin kulkea myös talvella, eikä myöskään sade tai viima pääsisi koppaan sisään.

Ongelmat alkoivat jo kaavoituksessa. Rapiseva paperi ja erityisesti saaliseläimen tavoin liikkuvat sakset innostivat Hertan vetelemään voltteja paperin päällä. Kaavat saatiin kuitenkin valmiiksi (lähes) ehjänä, mutta pikkukissan into ei loppunut siihen.

Hauskuus vasta alkoi, kun kangas leviteltiin lattialle. Kissoilla oli käynnissä kilpailu siitä, kuka saisi mytättyä eniten kangasta lyhyimmässä ajassa. Voittajasta ei ole kysymystäkään, se oli Hertta.

Työn edetessä aloin ihmetellä, kun kissat ovat olleet pitkään hiljaa ja osallistumatta. Vastaus mysteeriin selvisi, kun olisin tarvinnut lisää kangasta. Kissat olivat käpertyneet lämpimään kassiin nukkumaan ja näin muistuttivat omistajaakin taukojen tärkeydestä.

Välillä myös tuijotettiin tuomitsevasti:

"Tuleekohan tosta ikinä valmista..."

Ja välillä nukahdettiin koko työn päälle:

Lämmin unipussi

Uskomatonta, mutta totta! Suojus kuitenkin valmistui kissojen avustuksesta huolimatta.

Olen nähnyt useita erilaisia kopan suojuksia, mutta mikään niistä ei ole oikein palvellut omia tarpeitani, sillä niissä on yleensä katto-osa kiinteä ja oven edessä avoin sivu. Itse suosin nimenomaan näissä kopeissani olevia kattoluukkuja. Isossa kopassa ei ole myöskään kahvaa, joten en turhaan ommellut reikää sellaiselle. Jostain pitää kissojen saada happeakin, joten häkin oven kohdalla on pikkuruinen sydän ♥, josta ilma pääsee kulkemaan.

Nyt ei kissat palele! Tämä pääseekin heti koekäyttöön, kun huomenna ja sunnuntaina olemme Lemmikkimessuilla URK:in näyttelyssä. Lauantaina mukana ovat Torsti ja Hertta (näyttelydebyytissään!) ja sunnuntaina vain Torsti.