hirvitys tuli taloon

Eikä mikä tahansa hirvitys. Eilen tähän talouteen tuli kaltaiseni laiskan siivoojan pelastus, nimittäin robotti-imuri.

Kissojen tunnelmia voi katsella alla olevasta videosta.


Kissat eivät olleet ystävystyneet perinteisenkään imurin kanssa, eikä lempi tainnut leiskua näilläkään ensitreffeillä.

"Menikö se jo pois?"

Ehkä meilläkin nyt siivotaan ahkerammin, kun ei itse tarvitse varren päässä heilua. Kyllähän sitä kaikkialle leviävää kissanhiekkaa onkin ollut turhauttavaa katsella.

Kissat saattavat olla asiasta eri mieltä.

tämä on otsikko

Pahoittelen kyvyttömyyttäni keksiä otsikoita.

Perjantaina tuli haettua käsisalama kameraan ja onhan sitä pitänyt heti päästä testaamaan. Ero on merkittävä verrattuna ennen salamaa otettuihin kuviin. Nyt jopa Einarista saa otettua kuvia, joissa se ei ole pelkkä musta möykky.

"Tuleeko minustakin nyt sellainen nettijulkkis?"

Naapurit saattoivat hieman katsella huvittuneena, kun makasin rähmälläni parvekkeella ottamassa kissoista kuvia.

Tavaroita läpikäydessä löytyi vanha rusetti, joka oli puettu koiralleni ylioppilasjuhlissani. Karvaisella koiralla rusetti vain hukkui pehkon sekaan, mutta Suleville se sopi kuin nakutettu. Tai ainakin melkein.
Rusetti aiheutti melkoisen halvauksen, mutta sai se olla päällä ainakin muutaman kuvan ajan.

"Öö voisitko jo ottaa tän pois?"

Lopuksi vielä Einari, joka ei oikein tiedä missä asennossa omistaja ymmärtäisi antaa rapsutuksia.

"Kännykkä pois ja rapsutuksia pöytään, nainen!"

huh hellettä

Tänään oli kaunis ilma ja olin aikeissa lähteä Sulevin kanssa ulos, mutta Sulevi päätti toisin. Pari viikkoa sitten meillä kävi ulkona pieni onnettomuus, kun joku pistiäinen iski Sulevia naamaan ja sitähän se tietysti pelästyi. Nyt pelkkä valjaiden näkeminen sai Sulevin pakenemaan paikalta.

"No mitenkäs tässä näin kävi?"

No, ulkoilkoon toistaiseksi parvekkeella. Meillä paistaa aurinko sinne lähes aamusta ilmaan ja parvekkeen lämpötila nouseekin lähes saunalukemiin päivällä. Kissat siitä nauttivat täysin rinnoin, mutta itse kyllä pysyn mieluummin sisällä varjossa.

Huomenna käyn noutamassa uuden käsisalaman kameraani, josko meilläkin saisi sitten otettua kuvia myös silloin, kun aurinko ei porota täydeltä taivaalta.

tykkää meistä facebookissa

Tykkää meidän blogin Facebook-sivusta täällä!

Monet meistä kiinnostuneita eivät käytä bloggeria ja tämä on heille nopeampi tapa saada tietoa uusista päivityksistä. Tykkää sinäkin!

valinnan vaikeus

Miten valitset pentueesta juuri sen pennun, joka tulee muuttamaan luoksesi, kun ne kaikki ovat yhtä vastustamattoman söpöjä?

Eilen edessäni oli tämä vaativa tehtävä. Onnekseni seitsemän pennun pentueesta oli jo etukäteen rajattu kolme pentua, joista valitsisin. Nämä kolme pentua olivat kuitenkin keskenään melko samanlaisia, reippaita ja meneviä ja mikä tärkeintä, niin ällösöpöjä, ettei edes sen perusteella voinut valintaa tehdä.

Aikani pähkäiltyä, muutamien turhautuneiden huokauksien saattelemana valintani lopulta kohdistui pentuun, joka jo viime kerralla vakuutti minut luonteellaan.

Hebblas Seldon

Tämä pikku hurmuri siis tulee muuttamaan meidän lauman jatkoksi kesäkuun puolessa välissä. Pidetään kutsumanimi toistaiseksi vielä yllätyksenä (ainakin niiltä, jotka eivät sitä vielä ole kuulleet).

Tämän pojan voit muuten nähdä ylemmässä gifissä! Ja kukapa muukaan se olisi, kuin se, joka talloo sisaruksensa alleen ;)

esittelyssä Einari

Einari muutti meille aika tasan vuosi sitten (9.5.2015). Einarin elämän alkutaipaleesta voi lukea Rekku Rescuen blogipäivityksestä.

Heti Sulevin tulosta asti tiesin, että haluan sen seuraksi toisenkin kissan pitämään sille seuraa. En kuitenkaan halunnut toista pentua heti toisen perään ja suunnitelinkin ottavani vähän karvaisemman löytökissan. En kuitenkaan halunnut tuoda pieneen yksiööni toista kissaa, vaan odottelin suurempaa asuntoa. Odotellessa kurkkailin aika ajoin Rekku Rescuen sivuja ja erityisesti ihailin mustia kissoja, joita siellä kotia oli vailla.

Muuton lähestyessä naureskelin kaverilleni, että seuraavan kissan nimi voisi olla vaikkapa Einari. Parin viikon päästä katsoin taas Rekku Rescuen sivuja ja sinne oli juuri putkahtanut musta kissa ja mikäpä muu nimeltään kuin Einari. Tiesin heti, että tuosta tulee minun kissani.

Kuvat © Rekku Rescue / Tuulia.

Ensimmäisellä tapaamisella Einari luimuili mahdollisimman pienenä ja silmät lautasen kokoisina. En varsinaisesti etsinyt itselleni seuralaista vaan Suleville, joten ujo luonne ei minua haitannut. Niinpä Einari muutti meille.

Vaikka Einari pikkuhiljaa alkoi rohkaistua, ei pojan taival ollut helppoa. Noin viikon parin kuluttua meille muutosta Einari alkoi oksentaa. Eläinlääkärit eivät keksineet mikä pojassa on vikana. Oksentelu jatkui, kunnes pari kuukautta myöhemmin löysin lattialta suolinkaisia. Einari oli kyllä saanut useita matokuureja ennen tätäkin, mutta uusi matokuuri sai oksentelun loppumaan kuin seinään ja huokaisin helpotuksesta. Tästä muutama kuukausi eteenpäin ja oksentelu alkoi taas ja lopulta löytyi taas niitä suolinkaisia. Eläinlääkäri kirjoitti reseptin Profenderiin ja madot katosivat. Mutta oksentelu ei.

Oksentelun syytä tutkittiin ties millä tutkimuksilla, mutta mitään syytä ei koskaan löydetty. Nyt oksentelu on laantunut huomattavasti tuntemattomasta syystä. Alla olevassa kuvassa näkyy Einarin masu, joka on ajeltu kaljuksi n. 3kk sitten, eikä karva vieläkään ole kasvanut takaisin.

Nykyään Einaria tuskin edes tunnistaa samaksi kissaksi, kuin jota vuosi sitten kävin katsomassa. Einari rakastaa rapsutuksia yli kaiken ja joskus jo pelkkä katse pistää sen hurinamoottorin käyntiin. Se jaksaisi olla rapsuteltavana vaikka maailman tappiin asti, myös vatsarapsuttelut ovat Einarin mielestä hyvä juttu.

Vieraita Einari edelleen hieman ujostelee, mutta tulee melko pian jo tutustumaan, ainakin vähän matkan päähän.

Einari rakastaa kaikkia leluja, mutta erityisesti niitä, jotka pitävät kovaa ääntä ja roskat. Lempipuuhaa on myös ihan kaikkien tavaroiden tiputtaminen korkeilta paikoilta. Esimerkiksi, kynät, silmälasit tai juomapullot eivät missään tapauksessa saa olla pöydällä Einarin mielestä. Einari myös rakastaa parveketta todella paljon ja onkin tämän takia kerran jopa jäänyt yöksi parvekkeelle, kun livahti salamannopeasti omistajan huomaamatta sinne.

Jatkossa Einaria koskevia kirjoituksia voi lukea tunnisteella Einari.

kissavauvoja

En voinut vastustaa tilaisuutta esitellä näitä vauvoja, vaikka Einarin esittely tuolla jonossa odotteleekin.

Tänään kävin katsomassa tulevaa pentuani, rotuvalinta tuskin yllättää ketään, joka vähääkään minua tuntee. Tässä videolla vauvat ovat kuusiviikkoisia. Lopullista valintaa en vielä tehnyt, yhden pennun pusuttelut saivat kyllä sydämeni sulamaan. Käyn katsomassa pentuja uudestaan parin viikon päästä ja teen silloin lopullisen päätöksen.

Apua, voiko söpömpää ollakaan?