Heti Sulevin tulosta asti tiesin, että haluan sen seuraksi toisenkin kissan pitämään sille seuraa. En kuitenkaan halunnut toista pentua heti toisen perään ja suunnitelinkin ottavani vähän karvaisemman löytökissan. En kuitenkaan halunnut tuoda pieneen yksiööni toista kissaa, vaan odottelin suurempaa asuntoa. Odotellessa kurkkailin aika ajoin Rekku Rescuen sivuja ja erityisesti ihailin mustia kissoja, joita siellä kotia oli vailla.
Muuton lähestyessä naureskelin kaverilleni, että seuraavan kissan nimi voisi olla vaikkapa Einari. Parin viikon päästä katsoin taas Rekku Rescuen sivuja ja sinne oli juuri putkahtanut musta kissa ja mikäpä muu nimeltään kuin Einari. Tiesin heti, että tuosta tulee minun kissani.
Kuvat © Rekku Rescue / Tuulia.
Ensimmäisellä tapaamisella Einari luimuili mahdollisimman pienenä ja silmät lautasen kokoisina. En varsinaisesti etsinyt itselleni seuralaista vaan Suleville, joten ujo luonne ei minua haitannut. Niinpä Einari muutti meille.
Vaikka Einari pikkuhiljaa alkoi rohkaistua, ei pojan taival ollut helppoa. Noin viikon parin kuluttua meille muutosta Einari alkoi oksentaa. Eläinlääkärit eivät keksineet mikä pojassa on vikana. Oksentelu jatkui, kunnes pari kuukautta myöhemmin löysin lattialta suolinkaisia. Einari oli kyllä saanut useita matokuureja ennen tätäkin, mutta uusi matokuuri sai oksentelun loppumaan kuin seinään ja huokaisin helpotuksesta. Tästä muutama kuukausi eteenpäin ja oksentelu alkoi taas ja lopulta löytyi taas niitä suolinkaisia. Eläinlääkäri kirjoitti reseptin Profenderiin ja madot katosivat. Mutta oksentelu ei.
Oksentelun syytä tutkittiin ties millä tutkimuksilla, mutta mitään syytä ei koskaan löydetty. Nyt oksentelu on laantunut huomattavasti tuntemattomasta syystä. Alla olevassa kuvassa näkyy Einarin masu, joka on ajeltu kaljuksi n. 3kk sitten, eikä karva vieläkään ole kasvanut takaisin.
Nykyään Einaria tuskin edes tunnistaa samaksi kissaksi, kuin jota vuosi sitten kävin katsomassa. Einari rakastaa rapsutuksia yli kaiken ja joskus jo pelkkä katse pistää sen hurinamoottorin käyntiin. Se jaksaisi olla rapsuteltavana vaikka maailman tappiin asti, myös vatsarapsuttelut ovat Einarin mielestä hyvä juttu.
Vieraita Einari edelleen hieman ujostelee, mutta tulee melko pian jo tutustumaan, ainakin vähän matkan päähän.
Einari rakastaa kaikkia leluja, mutta erityisesti niitä, jotka pitävät kovaa ääntä ja roskat. Lempipuuhaa on myös ihan kaikkien tavaroiden tiputtaminen korkeilta paikoilta. Esimerkiksi, kynät, silmälasit tai juomapullot eivät missään tapauksessa saa olla pöydällä Einarin mielestä. Einari myös rakastaa parveketta todella paljon ja onkin tämän takia kerran jopa jäänyt yöksi parvekkeelle, kun livahti salamannopeasti omistajan huomaamatta sinne.
Jatkossa Einaria koskevia kirjoituksia voi lukea tunnisteella Einari.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti