hammaslääkärissä + näyttelyjuttuja

Tänään käytiin Sulevin kanssa taas hammaskivenpoistossa. Viime kerrasta ei ole vielä vuottakaan, mutta hampaat olivat jo varsin rusehtavia ja henki löyhkäsi hirveästi. Normaalisti olisin ehkä katsellut tilannetta vielä jonkin aikaa, mutta päätin hoitaa homman pois nyt, sillä ilmoitin Sulevin ensi viikonlopuksi Rurokin näyttelyyn Helsingin Messukeskukseen! Tämä onkin Sulevin ensimmäinen näyttely ikinä.

Jos joku Eläinystäväni-messuille menijä tämän sattuu huomaamaan, meidät löytää lauantaina numeroilla 301 (Sulevi) ja 305 (Torsti) ja sunnuntaina 277 (Sulevi) ja 281 (Torsti), elleivät järjestäjät nyt yllättäen päätä näitä muuttaa.

Eläinlääkärillä tuikattiin nukutuspiikki Suleviin ja sanottiin, että "jos sitä pelottaa, niin se saa halutessaan mennä kaapin alle piiloon, kyllä se sitten nukkuvana sieltä saadaan esiin!" Hieman naureskelin ajatukselle, sillä Sulevi vain halusi päästä tutkimaan uusia paikkoja.

Tunnin päästä luvattiin, että hommat on hoidettu ja kissan saa tulla hakemaan. Kun sitten tuntia myöhemmin astelin eläinlääkärin ovesta sisään, kuulin tervehdykseksi tuttua Sulevi-huutoa (useiden suljettujen ovien takaa). Ilmeisesti Sulevi oli aikalailla jo ehtinyt huutaa, koska sen ääni katosi.

"Mamma väittää, että näytän ihan jänikseltä."

Aikaisemmin en ole eläinlääkärissä saanut hakea yhtäkään kissaa näin aikaisin kotiin, vaan niiden tilaa on tarkkailtu eläinlääkärillä useiden tuntien ajan. Niinpä Sulevin käyttäytyminen ja olemus kotiin tultua aiheutta hieman kikatuksia omistajassa. Raukkaparan suu roikku auki ja kieliki tunki ulos ja pari kertaa se nukahti istuvilleen.

Onneksi tätä ei tarvitse tehdä usein!